Ilman kaivoksia ei tapahdu vihreää siirtymää

Kaivoslakia uudistetaan ja vihreät ovat linjanneet, että kaivannaisia tarvitaan muun muassa tuulivoimaloihin ja sähköautojen akkuihin. Uusiutuvia energialähteitä koskeva hypetys on valitettavan yleistä, eivätkä ne ole kaivosvapaa teknologiavaihtoehto. Ydinkaukolämpökin on kannatettava vaihtoehto, kirjoittaa Antti Van Wonterghem.

2.5.2022 | Puheenvuoro

Kuva: Wikimedia

Puolueen linjaukset kaivoslain kokonaisuudistukseen alkavat sanoilla, jotka kuvaavat kaivannaisten olevan välttämättömyys.

Yhteiskunta tarvitsee kaivannaisista saatavia metalleja. Tämä koskee myös monia puhtaan teknologian ratkaisuja kuten tuulivoimaloiden turbiineja ja sähköautojen akkuja. Metallien ja muiden raaka-aineiden kierrätystä tulee parantaa huomattavasti, mutta myös neitseellisiä raaka-aineita tarvitaan maailmanlaajuisen energiamurroksen toteuttamisessa.

Ilman teknologiassa käytettyjä puolijohteita ei tämäkään blogiteksti olisi syntynyt. Neitseellisesti eivät synny paljon hypeä herättäneet biokaasu ja vetytalous. Uusiutuvan energian hypetys on valitettavan yleistä, eivätkä nämä ole kaivosvapaa teknologiavaihtoehto kuten joskus valheellisesti luullaan. Kaikki voimalaitokset tarvitsevat toimiakseen materiaaleja.

Vetyä ei ole vapaana saatavilla missään olomuodossa, vaan se pilkotaan joko maakaasusta tai vedestä elektrolyysillä. Biokaasun potentiaali on rajallinen, kuten aiemmassa blogitekstissä todettiin. Bioenergia ylipäätään on hyvin rajallinen resurssi, mikäli noudatamme tiukkoja kestävyyskriteerejä.

Kotimaisena vaihtoehtona olevat turve ja hake eivät ole uhanalaisen suo- ja metsäluonnon kannalta hyviä vaihtoehtoja. Moni maakunta on ylittänyt kestävän hakkuutasonsa.

Voiko hyvällä omallatunnolla esimerkiksi vastustaa maisemavaikutusten takia tuulivoimaa ja samalla rahoittaa Venäjän joukkojen murhaamista Ukrainassa käyttämällä fossiilisia polttoaineita, joiden louhiminen, pumppaus, jalostus ja kuljetus aiheuttavat ympäristötuhoja? Poissa silmistä, silläkö asiat ratkaistaan?

Ilman vähäpäästöistä sähköä, eli toisin sanoen ydinvoimaa, tuulta, aurinkoa ja vesivoimaa on hyvin vaikea irrottautua polttoon perustuvasta energiantuotannosta. Jos suljemme näistä ideologisista syistä suuren energiatiheyden uraanin, se johtaa suuremman maankäytön ratkaisuihin, kuten metsienhakkuut, tuuli- ja aurinkopaneelikentät ja vesivoima-altaat. Tämä on juuri sitä, mistä IPBES ja IPCC varoittivat vuosi sitten:

Luontoa tuhoavia ilmastotoimia ovat raportin mukaan esimerkiksi yksittäisen kasvin viljely bioenergiaksi laajoilla alueilla, puiden istuttaminen alueille, jotka eivät ole olleet metsiä ja monokulttuurinen metsänviljely, kuten eukalyptus-pellot.

Joidenkin uusiutuvien energiamuotojen kohdalla tutkijat kehottavat punnitsemaan hyötyjä ja haittoja, jos esimerkiksi tarvitaan paljon kaivostoimintaa tai laajoja alueita maata näiden energiamuotojen tuottamiseen

Kiivas vastustus on siis äärimmäisen typerää, kun se voi johtaa ojasta allikkoon. Osaoptimointi ei ikinä kannata. Polttoon perustuvan energiantuotannon hintana on pienhiukkasten tuottamat terveyshaitat. Messiasteknologiaksi povattu geoterminen laitos ei ole lunastanut odotuksiaan Otaniemessä. Näistä syistä itse tuen poliittisen ohjelman luonnoksen ydinkaukolämmön tuottamisen mahdollistavia kirjauksia. Jokainen tehkööt omat arvovalintansa siinä, kuinka vihreä lopulta haluaa olla.

Antti Van Wonterghem
Kirjoittaja on Tieteen ja teknologian vihreiden liittohallituksen ja Vihreiden puoluevaltuuskunnan jäsen.

2.5.2022 9:50

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti