Huomasitteko, miten viime viikolla käynnistyi Eurooppa olemme me- kampanja? Ei se mitään, ei huomannut kukaan muukaan. Torstaisella Narinkkatorilla ei ollut eurooppaministeri Tytti Tuppuraista lukuunottamatta ketään – ainakaan jos uskoo EU-komission Suomen twitterissä julkaisemaa kuvaa. Ministeri on syyskuisena arkiaamuna tihkusateessa torin nurkassa kuvan mukaan ilman yleisöä puhumassa Euroopan tulevaisuudesta on toki symbolina vahva.
Eurooppa olemme me -kampanja on osa Euroopan tulevaisuuskonferenssia, jossa tarkoitus on ilmeisesti herättää kansalaiskeskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta. Siksi EU-komissio Suomessa jalkauttaa ministerin Helsingin Narinkkatorille roll-upin eteen – että kansalainen kertoisi ministerille terveisensä Euroopan unionille siitä minkälainen tulevaisuus pitäisi olla.
Koko EU-komission kampanjan kysymyksenasettelu ja keskustelun herätteleminen on tietysti täysin absurdia. Ei ihmisillä ole yleisesti mielipidettä Euroopan unionin tulevaisuudesta, sen enempää kuin ihmisillä ole yleisesti mielipidettä Valkeakosken kulttuuritoimesta, korkeimmasta hallinto-oikeudesta tai Euroopan ruokavirastosta. Puhumattakaan siitä mitä näiden tulevaisuuden pitäisi olla.
Vaikka ihmisillä ei ole mielipiteitä instituutioista, ihmisillä varmasti on mielipiteitä asioista.
Pitäisikö Euroopalla olla yhteinen sotilasvoima, pitäisikö Unkari heittää huitsulan kuuseen koko unionista? Eurobondit, kyllä vai ei? Kauppaneuvottelut ja ilmasto? Mitä mieltä elpymisvälineestä?
Mutta jos EU-komissio Suomessa haluaa että minä käyn keskustelua yleisesti Euroopan unionin tulevaisuudesta, niin mistä minun pitäisi keskustella? Kenen kanssa? Mitä tästä keskustelusta pitäisi seurata?
Suomalaisista puolueista ainoastaan perussuomalaisilla on verkkosivuilta löytyvä selkeähkö ja johdonmukainen EU-politiikka. He kyllä käyvät eu-keskustelua, omista lähtökohdistaan. Olen niistä kaikista eri mieltä.
Keskustalle kelpaa maataloustuet ja muusta ollaan lähinnä hiljaa, entinen eurooppapuolue kokoomus meinasi viime keväänä kaataa puolivahingossa koko EU:n varomattomalla manöveerauksella.
Vihreiden sivuilta etsimällä löytää EU:sta yhden politiikkapaperin, vuodelta 2009. Linkki siihen on rikki.
Sitä taustaa vasten EU-komission kampanjakasvona Narinkkatorilla huhuileva eurooppaministeri vaikuttaa lähinnä vieraan galaksin muukalaisten yhteydenottoyritykseltä. Niin vaivaannuttavaa ja vaikeasti ymmärrettävää se on.
Tällaisen pseudo-osallistamisen ja metakeskustelun seurauksena on lopulta Brexit ja Unkari. Ihmiset täyttävät aukot itse, jos instituutio ei halua osallistua keskusteluun.
Toki ymmärrän että tarkoituskaan ei ole saada oikeasti mitään kansalaiskeskustelua. Ei sellaista kukaan halua. Varsinkaan jos keskustelusta ei ole tarkoituskaan seurata mitään.
Ihmisillä ei ole mielipidettä EU:sta tai EU-komissiosta. Se on hyvä asia ja näin sen pitää olla. Nämä instituutiot ovat yhteiskunnan LVI-tekniikkaa, jota ei tule ajatelleeksi silloin kun ne toimivat. Silloin kun näistä alkaa ihmisillä olla mielipiteitä, vessa on jo tulvinut yli ja eteisessä on kuravettä reisiin asti.
Mutta niistä asioista me voisimme olla jotain mieltä.
0 kommenttia