Uudenvuoden synkkä yksinpuhelu

Presidentin uudenvuodenpuhe, se korkeimman tason katsaus siihen, mikä on juuri nyt tärkeää. Kuten arvata saattaa, tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe 2021 käsitteli pitkälti koronan aiheuttamia poikkeusoloja.

Samaan aikaan kun puhe ihan perustellusti kiitti suomalaisia erinomaisesta toiminnasta, oli sen yleissävy vihjailevan pessimistinen. Uhat olivat moninaisia ja presidentti epäilee jossakin joidenkin suhtautuvan naiivisti uhkiin.

Pessimismi toki on hyvin perusteltua, jos tarkastelee maailmaa Niinistön aktiivisen vakauspolitiikan neljän pilarin kautta. Läntisen yhteistyön pilaria kolkuttelivat viime vuonna Trumpin hallinto, EU:n sisäinen koronakriisi, Brexit ja Ruotsin valitsema korona-linja. Kansainvälinen yhteistyö ja sääntöpohjainen maailmanjärjestys eivät nekään 2020 varsinaisesti kukoistaneet.

Oman puolustuskyvyn rakentaminen on toki ollut horjumatonta, mutta kansan valmius aseelliseen maanpuolustukseen on edelleen laskenut.

Se neljäs pilari eli mahdollisimman hyvät suhteet Venäjään on sekin hankalassa raossa. Kun 28.12.2020 olleen pitkän puhelun aihelistalta löytyivät mm. Valko-Venäjä, Ukraina, Navalnyi, niin helppoa ei ole.

Puheen melkeinpä ainoa analyysi kansainvälisestä toimintaympäristöstä oli, että vaikeuksia riittää ja meidän pitää pärjätä yksin. Esitetty eetos oli kuin jonkinlainen pastissi talvisodan ”taistelemme yksin” -hengestä.

Talvisodassa emme oikeasti taistelleet yksin, emmekä taistele nytkään. Paitsi jos itse päätämme niin.

Tämä ei tarkoita sitä, että meidän ei tulisi tehdä asioita niin, että pärjäämme mahdollisimman hyvin sillä, mitä itsellämme on. Mutta se on ihan eri asia kuin se, että päätämme pärjätä itseksemme. Ei presidentti näin sanonut, mutta kaiken liittolaisuuden ja yhteistyön poissaolo puheesta viestitti synkän sävyisestä yksinäisyydestä.

Ei sanaakaan unionista

Erityisesti huomiota kiinnitti Euroopan unionin totaalinen poissaolo puheesta. Ei EU-lippua näkyvillä, eikä mainintaakaan unionista, jonka jäsenyys kuitenkin löytyy perustuslakimme ensimmäisestä pykälästä.

Koronakriisiin vastaamisessa EU on taloudellisesti ja rokotteen puolesta kuitenkin keskeinen toimija. Tähän EU:n poissaoloon puheesta kiinnittivät huomiota niin Helsingin Sanomien pääkirjoitus kuin EU-eroa kannattavat toimijatkin.

Vaikka poikkeusoloihin keskittyminen onkin väistämätöntä, olisin silti halunnut kuulla jonkin analyysin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.

Brexit, Venäjän huolestuttava kehitys, suurvaltakilpailun kiristyminen, HX-hankkeen eteneminen päätöksentekoon, hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko,  puolustuspoliittisen selonteon tekeminen, Yhdysvaltain hallinnon vaihtuminen ja muitakin asioita olisi sen teeman ympärillä ollut.

Pelkkä maininta ”Kansainvälisen politiikan voimasuhteet ovat voimakkaassa liikkeessä” vain kertoo, että kerrottavaa olisi.

Erityisen tärkeää tämä olisi ollut tilanteessa, jossa meillä on sisäpoliittisesti rampautunut ulkoministeri ja taitamaton ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Jonkun päätöksentekijän olisi pidettävä tilannekuvaa yllä.

Toki puheen muutosten suuruudesta kertovan osion lopussa on maininta: ”Uuden kohtaaminen voi myös tuntua pelottavalta. Paljon vaarallisempaa on kuitenkin yrittää ripustautua sellaiseen vanhaan, joka ei enää palaa.”

Ehkä saamme jossain vaiheessa kuulla mitä uutta ja pelottavaa presidentillä on mielessä.

Niinistön kausi on nyt puolessa välissä. Nyt niin hänen kuin muidenkin katseet suuntautuvat jo siihen, mitä seuraajalla on pöydällään ja mitkä välineet tällä on käytössään. Toivon totisesti, ettei tämä puhe ollut se visio, joka Niinistöllä on Suomen tasavallan tiestä tulevaisuuteen. 

Kirjoittaja on joensuulainen tietokirjailija, joka käyttää aivan liian paljon aikaa erilaisten disinformaatiolähteiden parissa

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.