Lapuan kesä 2.0

Perussuomalaisten jämsäläisen paikallisaktiivin, kansanedustaja Jouni Kotiahon eduskunta-avustajan Pekka Katajan heinäkuussa 2020 tapahtuneen murhayrityksen tutkinta tuo esiin, miten oikeistoekstremismi on soluttautunut suomalaiseen politiikkaan.

14.10.2020 | Yhteiskunta

Kuva: drumdredd777 / Shutterstock. Kuvituskuva.

Perussuomalaisten jämsäläisen paikallisaktiivin, kansanedustaja Jouni Kotiahon eduskunta-avustajan Pekka Katajan heinäkuussa 2020 tapahtuneen murhayrityksen tutkinta tuo esiin, miten oikeistoekstremismi on soluttautunut suomalaiseen politiikkaan.

Teosta epäiltyinä ovat olleet jyväskyläläinen perussuomalaisten entinen kaupunginvaltuutettu Teemu Torssonen ja Kansallismielisten Liittouma -nimisen rekisteröidyn yhdistyksen puheenjohtaja Tero Ala-Tuuhonen.

Jussi Halla-ahon johdolla perussuomalaisista on sukeutunut eurooppalaisen mallin mukainen oikeistoradikaalipuolue, jonka asialistalla korostuvat autoritaarisuus, nativismi ja hierarkkinen yhteiskuntakäsitys.

Nykyisellään puolue on luokiteltava äärioikeistoon. Oikeistoekstremistit jakavat samanlaisen oikeistoradikaalin arvopohjan, mutta ovat lisäksi valmiita ajamaan tavoitteitaan myös laittomin ja väkivaltaisin keinoin. Teosta epäilty Ala-Tuuhonen on julkisesti kertonut tavoittelevansa perussuomalaisten kanssa samoja asioita ”vähän aggressiivisemmin”.

Tällä kertaa se tarkoitti sisäisen riidan seurauksena uhrin päähän vasaralla lyötyjä iskuja, joiden ilmeisenä tarkoituksena oli tappaa. Teemu Torssonen on perussuomalaisten jäsenenä Jyväskylän kaupunginvaltuustoon ja aina kaupunginhallitukseen vuonna 2017 noussut keskisuomalainen aktiivi, jonka särmikäs luonne ja valmius uhmata Jussi Halla-ahoa sittemmin johtivat hänen erottamiseensa puolueesta.

Tero Ala-Tuuhosen johtama Kansallismielisten Liittouma taas perustettiin keväällä 2017 Helsingin rautatientorilla järjestetyn ”Puhdistus” -mielenosoituksen jälkeen, tarkoituksena yhdistää erilaisia itseään ”kansallismielisiksi” nimittäviä oikeistoradikaaleja ja -ekstremistejä. Yhdistyksen jäseninä on ollut runsaasti aktiivisia perussuomalaisia.

Turussa jo useampana vuonna järjestetty ”Kukkavirta 188” -mielenosoitus on tarjonnut käytännön esimerkin äärioikeiston keskinäisestä yhteistyöstä. Osanottajina on ollut Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen ja sen seuraajajärjestöjen uusnatseja, sekä Kansallismielisten Liittouman, uusnatsitaustaisen katupartiojärjestö Soldiers of Odinin ja perussuomalaisten edustajia. Perussuomalaisten kansanedustajat Mauri Peltokangas ja Vilhelm Junnila ovat esiintyneet tilaisuuden pääpuhujina.

Sama kuvio on toistunut niin ikään useampana vuonna Helsingissä järjestetyn ”612” -mielenosoitusmarssin kohdalla: perussuomalaiset poliitikot ja puolueen jäsenet, uusnatsit ja skinheadit ovat avoimesti olleet mukana yhteisellä marssilla. Kun asiasta on julkisuudessa kyselty, perussuomalaisten johto on johdonmukaisesti kieltäytynyt irtisanoutumasta toiminnasta.

Julki tullessaan tämän kaltaiset kytkökset äärimmäisimpään oikeistoon ovat toistuvasti tuottaneet perussuomalaisille harmia, sillä puolue on paljon vähemmän immuuni ulkopuoliselle arvostelulle, kuin mitä se haluaa esittää. Silti kohu on seurannut kohua. Perussuomalaisten omat toimet ovat rajoittuneet erilaisiin ”harjaamisiin”, sisäisten rangaistusten jakelemiseen, ja yksittäisten henkilöiden erottamiseen puolueesta. Uskottavaa ja julkista pesäeroa ei tulla nytkään tekemään.

Miksi perussuomalaiset eivät pääse eroon kiusallisista kanssavaeltajistaan? Vastaus on ilmeinen: he eivät edes halua päästä.

Perussuomalaiset on Timo Soinin puheenjohtajakaudesta saakka ollut myös oikeistoekstremismin väylä poliittiseen vaikutusvaltaan, ja koko olemassaolonsa ajan puolue on houkutellut äärilaidan sirpaleista järjestökenttää edustavia aktiiveja. Halla-aho ja muu puoluejohto ei halua ottaa riskiä potentiaalisten äänestäjiensä vieraannuttamisesta.

Samaan aikaan kun puolue haalii toreilla ääniä maltillisempaa oikeistopopulismia edustavilla puheillaan, se yrittää pitää ovea uskottavasti auki myös ekstremisteille. Niin kauan, kuin näille ei ole tarjolla muutakaan polkua kunnanvaltuustoihin ja eduskuntaan, puolue pystyy kokoamaan laajaa kannatusta kautta laitaoikeiston. Tähän saakka resepti on toiminut.

Odotettavissa on kuitenkin uusi ja pitkään kestävä kielteisen julkisuuden sykli, kunhan Katajan murhayrityksen tutkinta valmistuu, oikeutta aletaan käydä ja tuomiot luetaan. Näin häikäilemätöntä ja raakaa poliittisesti motivoitunutta väkivaltaa Suomessa ei ole nähty sitten Lapuan liikkeen voiman päivien. Viranomaisten, poliitikkojen ja uutisvälineiden on pidettävä huolta, että tapaus selvitetään ja pengotaan pohjia myöten.

Mikä vieläkin tärkeämpää, muiden puolueiden on tehtävä linjansa selväksi. Kunta- ja valiokuntatasolla samoissa pöydissä on istuttava, mutta hallitusyhteistyön välejään vasaralla selvittelevän äärioikeiston kanssa pitäisi olla kaikille puolueille ennalta poissuljettua.

 

 

Toimituksen päivitys 22.10.2020 klo 10:24 – Tero Ala-Tuuhosta ei enää epäillä Pekka Katajan murhan yrityksestä, mutta Teemu Torssonen on edelleen epäiltynä ja vangittuna. Asiasta kertoi ensimmäisenä uutistoimisto STT.

Oula Silvennoinen
Kirjoittaja on akatemiatutkija ja dosentti

14.10.2020 0:08

Tilaa uutiskirje!

Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Kuuntele Verden podcastia!

Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon

Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon