Kansakunnan sisäistä yhtenäisyyttä ei saa horjuttaa arvostelemalla perussuomalaisia?

Venäjän hyökättyä helmikuun lopulla Ukrainaan suomalaiset valtasi hetkeksi kriisitietoisuuden sävyttämä yksimielisyys. Merkkejä siitä näkyy vieläkin, mutta ensimmäisinä entiselleen ovat toipuneet perussuomalaiset. Puolueen toistelemaan retoriikkaan ilmaantui maaliskuun kuluessa uusi teema. Sen mukaan kaikkinainen perussuomalaisten arvosteleminen tuomitaan kansakunnan sisäisen yhtenäisyyden horjuttamiseksi – oikeastaan siis Putinin asialla olemiseksi. Viesti puoluetta kritisoiville on selvä: suut tukkoon, ellette halua leimautua putinisteiksi.

Veto on taitava. Yksi puolueen aroista paikoista – sen useiden eri edustajien vuosien mittaan esittämä häkellyttävä myötämielisyys Putinin Venäjää kohtaan saadaan tällä tavalla taka-alalle. Samalla häivytetään näkyvistä perussuomalaisten taipumusta olla johdonmukaisesti ajamassa Venäjän pitkän tähtäimen strategisten intressien kanssa yksiin käyviä tavoitteita, kuten Euroopan
Unionin heikentämistä ja hajottamista.

Teema on niin hyvä, että sitä voi kehitellä edelleen.

Alkuviikosta puolueen lehden päätoimittaja Matias Turkkila kertoi hänelle valjenneen Venäjän pyrkivän hyödyntämään suomalaisia uusnatseja propagandassaan. Muille asia oli selvinnyt jo kauan
sitten, mutta Turkkilan esiintyminen olikin tarkoitettu vain poistamaan tulilanka perussuomalaisten tuolinsa alla jatkuvasti piilottelemasta pommista – kiusallisesti ajoittain esiin pulpahtelevista kytköksistä oikeistoekstremismiin.

Kun asiasta syntyi pienoinen mekkala sosiaalisessa mediassa, asialle lähti myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Halla-aho. Halla-ahon Twitterissä julkaisema viestiketju lisää Putinin asialla –aihioon uuden kierteen. Vakavaa sävyä teeskennellen Halla-aho esittää olevansa huolissaan Venäjän propaganda-aseen suuntaamisesta Suomea vastaan ”natsi- ja fasismiongelman” varjolla. ”Natseja ja fasisteja” on taas kerran nostamassa keskusteluun henkilö, jonka puolueessa holokaustia käsittelevä tutkimushankekin ymmärrettiin ”lässytykseksi ja perussuomalaisten haukkumiseksi”.

Halla-ahon viestintä on äärioikeistolle ominaista koirapilliin puhaltelua. Hänen mukaansa meillä on ”runsaasti natsi-, fasismi- ja äärioikeistotutkimukseen liittyvää akateemista huippuosaamista”, ja hän ehdottaa muka vakavissaan tutkijoille venäläisten väitteiden (joita ei ole esitetty) julkista kumoamista. Lopuksi hän jakaa linkkejä äärioikeistoa ja fasismia käsitteleviin kirjoituksiin, muiden muassa yhdessä Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen kanssa julkaisemaani Suomalaiset fasistit-teokseen sekä dosentti Kimi Kärjen Turun yliopistossa johtamaan tutkimushankkeeseen.

Tutkijoiden suut pitää tukkia

Halla-ahon seuraajat ymmärsivät viestin heti, eikä se muillekaan jääne epäselväksi. Perussuomalaiset on tyypillinen läntinen oikeistoradikaalipuolue, jolla on hyvin dokumentoidut ja jokseenkin tiiviit henkilötason yhteydet suomalaiseen oikeistoekstremismiin, kuten lakkautettuun uusnatsijärjestö Pohjoismaiseen Vastarintaliikkeeseen. Mutta tutkijat eivät saisi sitä sanoa, koska muuten on Putinin asialla, Venäjän propaganda saa aiheen väittää Suomessa olevan ”natsi- ja fasistiongelman”, ja sittenpä vasta hankaluuksiin joudumme.

“Venäjän korkeatkin edustajat puhuvat pehmeitä milloin ukrainalaisista fasisteista, milloin mustasta magiasta ja juutalaisesta Hitleristä.”

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi Halla-ahon julkisesti osoittama asiantuntemattomuus Venäjän propagandatoiminnasta on hämmästyttävää. Tosiasiassa Venäjän propagandistiset väitteet on suunnattu pääasiassa venäläisille. Ne on suunniteltu nostattamaan venäläisissä tunteita käyttämällä fasismin kaltaisia, jo valmiiksi omalla venäläisellä merkityssisällöllään ladattuja käsitteitä. Venäjän korkeatkin edustajat puhuvat pehmeitä milloin ukrainalaisista fasisteista, milloin mustasta magiasta ja juutalaisesta Hitleristä. Sellaisia puheita ei ole tarkoitettu oikeuttamaan Venäjän toimia ulkopuolisten, vaan venäläisten silmissä.

Venäjän propaganda ei tarvitse tosiasioita

Hyvän propagandan nyrkkisääntö on aina ollut valehdella niin vähän kuin mahdollista, mutta Venäjä on siitäkin jo aikaa sitten irtautunut. Vauhkoontuneesta kielenkäytöstä näkee, ettei Venäjän propaganda tarvitse pohjakseen ensimmäistäkään tosiasiaa. Venäläiset pyritään pitämään eristettyinä kaikista valtion kontrollin ulottumattomissa olevista uutislähteistä, eikä propagandan tarvitse välittää ulkopuolisesta todellisuudesta. Tosiasiassa Venäjä ei siis tarvitse suomalaista keskustelua ”natsi- ja fasistiongelmasta” mihinkään.

Halla-aho antaa kuitenkin ymmärtää, että Venäjän oma propaganda jotenkin ohjaisi sen toimintaa: jos emme Suomessa nyt ymmärrä olla hiljaa uusnatseista ja fasisteista, puhumattakaan Halla-ahon puolueen suhteesta niihin, Venäjä ehkä hyökkää seuraavaksi Suomeen tai tekee meille jotain muuta ikävää. Ainakin tutkijoiden pitäisi nyt ymmärtää pitää suunsa kiinni äärioikeistosta. Mieluiten pysyvästi.

Halla-ahon välillä aivan selväjärkisiäkin lausuntoja Venäjästä kuunnelleet ovat ehkä ehtineet jo unohtaa, millainen ilmeinen turvallisuusriski hänen puolueensa ulkoasiainvaliokunnan edelliseksi puheenjohtajaksi nostama kansanedustaja Mika Niikko oli. Tilanne ei henkilövaihdoksen myötä vaikuta oleellisesti parantuneen. Valtakunnan turvallisuutta ei edistä, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ei ymmärrä miten Venäjän propaganda toimii.

Se olisi silti vielä korjattavissa oleva asia. Kuka hyvänsä asiaan perehtynyt tutkija kykenee ulkoasiainvaliokunnan kuultavaksi kutsuttuna kymmenessä minuutissa selittämään, mitä Venäjä
sanoo, kenelle, ja miksi.

Ikävämpää on, että Halla-aho tuskin puhuu tietämättömyyttään.

Valtakunnan turvallisuutta kun ei edistä sekään, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ymmärtää aivan hyvin, miten Venäjän propaganda toimii, mutta on valmis julkisesti vääristelemään asioita ajaakseen omia puoluepoliittisia tavoitteitaan ja hyökätäkseen jälleen kerran tutkijoita ja tieteen vapautta vastaan.