Vanhan ajan seikkailutarina

Pertti Rautiainen

Harold R. 'Hal' Fosterin luoma sarjakuva Prinssi Rohkea (Prince Valiant) alkoi ilmestyä vuonna 1937. Hahmon seikkailuja voi seurata edelleen useiden lehtien sunnuntainumeroissa, joskin Suomessa Prinssi Rohkean julkaisuhistoria on katkonainen. Ajoittain painojälkikin on ollut heikkoa.

Kustannus Oy Jalava on alkanut julkaisemaan sarjaa alusta. Ensimmäinen osa on nimeltään Laulava miekka. Siinä prinssin tiukassa otteessa ei ole mikä tahansa tusina-ase vaan maaginen miekka Flamberge, jonka on tehnyt sama velho kuin kuningas Arthurin Excaliburin.

Joku saattaa kyseenalaistaa julkaisupäätöksen – eikö suomeksi kääntämistä odottaisi moni tuoreempikin teos? Prinssi Rohkea puolustaa kuitenkin paikkaansa sarjakuvahyllyssä. Hal Fosterin kuvien asetelmat ja sivujen sommittelut ovat vaikuttaneet moniin myöhempiin sarjakuvan tekijöihin. Niitä on kopioitu joskus kunnianosoituksena, joskus taas röyhkeästi varastaen.

Sarjakuvaa voi pitää sekä kerronnaltaan että visuaaliselta toteutukseltaan vanhanaikaisena. Foster ei käytä puhekuplia, vaan teksti on sijoitettu kuvan ylä- tai alareunaan, joskus molempiin. Kieli oli vanhahtavaa jo omana julkaisuaikanaan; sen Sauli Santikon käännös tavoittaa hyvin. Jalavan tiimi on muutenkin tehnyt mallikelpoista työtä – jopa käytetty fontti mukailee Fosterin alkuperäistä tekstausta.

Itse tarina sijoittuu osittain myyttisen kuningas Arthurin aikoihin. Rooma on vetäytynyt Britanniasta. Saksit ja muut germaaniheimot yrittävät valloittaa entisen provinssin, josta on tullut kuningaskunta. Päähenkilö lukeutuu itsekin germaaniheimoon. Hänen isänsä on Thulen, myyttisen pohjoisen valtakunnan, häädetty hallitsija. Thulelle on annettu monia sijoituspaikkoja, yhtenä Norjan rannikko.

Nuori Prinssi Rohkea, oikealta nimeltään Val, viettää suuren osan lapsuudestaan seikkaillen suolla ja taistellen erilaisten hirviöiden kanssa. Suolla hän kohtaa myös noidan, joka ennustaa hänelle levotonta seikkailujentäyteistä elämää.

Nuori Val päätyy Sir Gawainin aseenkantajaksi, mutta hänen silmissään kajastaa paikka pyöreän pöydän ritarina. Sitä ennen on vastassa kuitenkin monta mutkaa. Val kohtaa taruista tuttuja hahmoja, kuten kuningas Arthurin, Morgan Le Fayn ja Merlinin.

Val on välillä tuittupäinen, mitä luonteenpiirrettä Foster kuvaa usein koomisestakin näkökulmasta. Kun Val ihastuu prinssi Arnille luvattuun kauniiseen Ileneen, ei nuorten miesten päähän pälkähdä muuta ratkaisua kuin mitellä kunniakkaassa kaksintaistelussa, kunnes toinen heistä kuolee. Tämä on suuri harmi, sillä Val ja Arn ovat kuin veriveljet. Kohtalo kuitenkin muuttaa suunnitelmaa varsin dramaattisesti.

Tuittupäisyyden vastapainona sankarimme ratkaisee useammankin pulman pikemminkin oveluudella kuin suoraan toimintaan turvautumalla. Lukumäärältään ylivoimaisen vihollisen voi vallan mainiosti pelotella pakosalle taikauskoa hyväksi käyttämällä.

Prinssi Rohkeassa esiintyy tuon tuostakin anakronismeja. Esimerkiksi aseet, vaatteet ja linnat sopisivat paremmin useita satoja vuosia myöhempään aikaan, samoin kataluuksia punovat viikingit. Tämä on tuttua kuningas Arthurin tarustosta yleisemminkin. Foster jatkaakin keskiajan ja renessanssin runonlausujien tiellä.

Toivottavasti sarja saa pian jatkoa, sillä myöhemmissä osissa Val kohtaa veroisensa rinnallakulkijan: Aletan.