Sallitaanko 14-vuotiaille yksi taide-elämys?

Kun Suomi täytti 100 vuotta, käynnistettiin Suomen Kulttuurirahaston varoilla nelivuotinen Taidetestaajat-hanke. Siinä vietiin joka vuosi kaikki peruskoulun kahdeksasluokkalaiset yhteen tai kahteen taidetapahtumaan. Kulttuurirahasto maksoi kuljetukset ja pääsyliput. Aika monelle koululle Taidetestaajat tarjosi taiteen lisäksi mahdollisuuden luokkaretkeen toiselle paikkakunnalle.

Tänä vuonna on Taidetestaajien kymmenes vuosi. Se on tuonut vuosittain taiteen äärelle 65 000 oppilasta, toisin sanoen koko ikäluokan sekä joukon opettajia. Mukaan ovat lähteneet kaikki keskeiset taiteen tuottajat museoista teattereihin ja orkestereihin, unohtamatta freelancereiden projekteja, sirkusta, tanssia, balettia ja oopperaa.

Taiteen tekijät tarjoavat kouluille monipuolisesti ennakkomateriaalia, jota opettajat hyödyntävät opetuksessa. Jälkipuintikin kuuluu kunnon taide-elämykseen, ja Taidetestaajissa se tarkoittaa taiteilijatapaamisia, oman taiteen tekemistä ja arvosteluja, joita oppilaat kirjoittavat. Ne vaihtelevat syvällisestä analyysistä kiteytettyihin ilmaisuihin, joista suosituin lienee ”ihan ok”. Lapsilta myös kysytään, tulisivatko he uudestaan saman taiteen äärelle. Useimmat vastaavat varovaisesti ”ehkä”, mutta monella on aito kiinnostus herännyt.

Voisi kuvitella, että taiteilijoille ja opettajille, toisin sanoen aikuisille, juuri kahdeksasluokkalaisten pakottaminen taidetilaisuuteen olisi painajainen. Mutta käytäntö on osoittanut pelot turhiksi. Vain kaksi häiriötapausta on raportoitu, eikä niiden tähden voi leimata satoja tuhansia hyvin käyttäytyviä nuoria.

Lähes poikkeuksetta lapsille kohdistettu taide on tarkoitettu leikki-ikäisille ja alakoululaisille. He ovat uteliaita ja innostuvia, ja siksi helposti isoäitien ja opettajien siirreltävissä taiteen pariin. Pelko murrosikäisistä on tuottanut ison aukon ohjelmistoon. Tarjolla on vain vähän taidetta nimenomaan yläkoululaisille, näille vaikeiksi ja levottomiksi leimatuille teineille. Taidetestaajat pyrkii paikkaamaan tätäkin.

Nuorten palaute on äärimmäisen tärkeätä taiteilijoille ja taidelaitoksille. Kokemukset ja kertynyt mittava aineisto auttavat ymmärtämään, mikä nuoria puhuttelee ja mikä tuntuu vieraalta tai jopa vastenmieliseltä. Orkesterit, teatterit ja museot ovat alkaneet ottaa ohjelmistossaan huomioon myös teinit.

Taiteessa ei ole kyse vain yhdestä satunnaisesta kokemuksesta. Jos yksi esitys tai näyttely tuntuu vieraalta, toinen sytyttää tunteen, jota Taidetestaaja kuvaa sanalla ”pärinä”. Mitä enemmän lapsi saa olla taiteen parissa, sitä paremmin hän oppii ymmärtämään sen keinoja ja kieltä, ja mikä tärkeintä, samalla itseään, muita ihmisiä ja maailmaa ympärillään.

Laki pakottaa peruskoululaiset lääkärin tekemään terveystarkastukseen kolmesti peruskoulussa. Helsingissä ei löydy lääkäreitä, joita tämä mekaaninen mittailu ja keuhkojen kuuntelu motivoisi, sillä terveystarkastusten hyöty on tutkitusti olematon. Kouluissa on terveydenhoitajat ja terveyskeskusten palvelut kattavat myös koululaiset. Paljon suuremmat hyödyn tuottaisi se, että Taidetestaajat korvaisivat lääkärin tarkastukset. Silloin kaikki lapset saisivat 1–2 taidekokemusta ensimmäisellä, viidennellä ja kahdeksannella luokalla.

Kun Kulttuurirahasto oli käynnistänyt hankkeen, valtio otti hoitaakseen sen jatkumisen vuonna 2020. Vain neljä vuotta myöhemmin, 2024, eduskunta päätti lopettaa Taidetestaajat. Apuun tuli jälleen Suomen Kulttuurirahasto seuranaan Svenska Kulturfonden. Näiden rahoitus päättyy tämän vuoden lopussa. Juuri nyt pitäisi eduskunnan päättää Taidetestaajien tulevaisuudesta. Toivottavasti se ei tee kahdesti samaa virhettä.