Ilves on hyvä sopeutuja - monimuotoiset metsät menestyksen ytimessä

Suomen ilveskanta on yli kaksinkertaistunut viime vuosikymmeninä. Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen uusi tutkimus osoittaa lajin olevan yllättävän sopeutuvainen ja suosivan rakenteellisesti monimuotoisia ympäristöjä.

Vielä 1900-luvun alussa ilves oli uhanalainen laji. Nyt noin 3 500 yksilön myötä Suomi on yksi lajin tärkeimmistä elinalueista Euroopassa. 

Ilveksen suosikkiympäristöt ovat esimerkiksi metsiä, joissa on lahopuuta, kaatuneita runkoja ja vaihtelevaa maastoa, sillä niissä on paljon piiloutumispaikkoja. Piilot ovat ilvekselle elintärkeitä, sillä se saalistaa väijyen, hiipii saaliin lähelle ja iskee yllättäen.

Monimuotoisten metsien suojeleminen on samalla ilveksen tulevaisuuden turvaamista. Myös metsän laatu vaikuttaa lajin menestykseen, eikä pelkkä iso metsäalue riitä.

Saaliseläimet ohjaavat ilveksen liikkumista

Ilveksen saaliseläimet vaihtelevat alueittain. Tutkimusalueen pohjoisosissa, poronhoitoalueen eteläpuolella, ilves suosi pitkälti samoja alueita kuin metsäjänis, sillä molemmilla on samanlaiset elinympäristövaatimukset.

Etelä-Suomessa puolestaan ilvestä oli enemmän samoilla alueilla valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden kanssa, joita riittää runsaasti ihmisen muokkaamilla alueilla. Väijymällä saalistavalle pedolle, kuten ilvekselle, peurojen yllättäminen niiden suosimissa avoimissa elinympäristöissä ei ole helppoa.

"Etelä-Suomessa ei ole harvinaista nähdä ilvestä syömässä peuraa avoimella pellolla. Luultavasti ilves pystyy hyödyntämään pellon reunalla olevaa metsää päästäkseen lähemmäs saalista ja onnistuu lopulta, koska tilaisuuksia on niin usein", sanoo tutkija Francesca Malcangi Helsingin yliopiston Lammin biologiselta tutkimusasemalta.

Malcangin tutkimus on inspiroinut tietokonepelin, jossa ihmiset pääsevät itse kokemaan, miten ilveksen metsästys muuttuu vaikeammaksi avoimilla alueilla.

Suomen kokemuksista oppia muualle

Iso-Britanniassa suunnitellaan ilveksen palauttamista luontoon, ja Suomen myönteinen kokemus tarjoaa tietoa tällaisten hankkeiden tueksi. 

"Suomessa tehty tutkimus osoittaa, että suurpedon ja ihmisen rinnakkaiselo on mahdollista sekä luonnontilaisissa että ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Se on rohkaiseva esimerkki koko Euroopalle", tutkimukseen osallistunut John Loehr toteaa.

Suomalaistutkimuksessa analysoitiin aineistoa vuosilta 2016–2020 poronhoitoalueen eteläpuolelta. Pääosin vapaaehtoisten metsästäjien keräämää riistakolmio-aineistoa analysoitiin Helsingin yliopistossa aiemmin kehitetyllä tilastollisella mallilla. Sen avulla voitiin tarkastella samanaikaisesti sekä ilveksen elinympäristön valintaa että sen suhdetta saaliseläimiin.