"Vihreisiin tarvitaan kädet savessa olevaa metsätalousosaamista"

Perttu Rytsölä
Vihreiden aktiivi Ville Aarnio kritisoi hallitusta, että sen lupaukset vanhojen metsien suojelusta on vesitetty ja luonnonsuojelurahoja leikattu rajusti. "Voivat kehua ainoastaan sillä, että eivät ole vieneet ihan kaikkea."

Julkisuudessa olleen tuoreen Metsähallituksen ja luonnonsuojelujärjestöjen välisen kiistan taustalla Aarnio näkee yksinkertaisesti hallituksen pyrkimyksen määritellä vanhat metsät siten, että suojelun määrä saataisiin minimoitua luontoarvojen sijaan.

"Luonnon kannalta arvokkaat metsät voivat olla hyvinkin moninaisia. Etelä-Suomessa niitä alueita, joilla on edes potentiaalia kehittyä vanhemmaksi metsäksi, on niin vähän, ettei niitä todellakaan kannattaisi pilata", Aarnio korostaa.

Hän pitää myös erikoisena, että yksityismailla maksetaan suojelua kevyemmin kriteerein kuin valtionmailla hakataan vähintään yhtä hyviä metsiä.

Hallituksella on käynnissä lintujen pesimärauhaa koskeva lakiuudistus. Se on saanut metsänomistajat kavahtamaan, että tulee vielä kalliiksi, kun koneet seisovat. Aarnio ei näe tilannetta niin ongelmallisena.

"Osa siitä ajasta on kelirikkoa, että ei se ihan kaikki ole suoraviivaisesti pois taloudestakaan. Monessa monessakaan paikassa toukokuussa ei pysty hakkuita tekemään, kun maasto on liian märkää. Ja kyllä meidän joku hinta pitää olla valmiita maksamaan siitä, että lintujen pesimärauhaa ei häiritä"

Intressit voidaan sovittaa yhteen

Vaikka edellisen hallituksen keskustan ja vihreiden välinen vääntö jätti jälkensä, Aarnio uskoo, että eri intressit ovat yhteensovitettavissa. Ratkaisu löytyy hänen mukaansa oikeanlaisten kannusterakenteiden luomisesta.

"On ihan mahdollista luoda systeemi, jossa jokaisen metsänomistajan intressissä on huomioida luontoarvoja paremmin", hän sanoo.

Teollisuuden osalta Aarnio näkee tilanteen samoin. Vaikka hakkuumäärät pitäisi ilmasto- ja luontosyistä saada hieman alaspäin, se ei uhkaa metsäteollisuuden perusrakennetta pitkällä aikavälillä. Päinvastoin: "Asia voi olla pitkäjänteistä vain niin kauan kuin se on kestävällä pohjalla myös luontoarvojen kannalta."

Kädet savessa -politiikkaa

Aarnio on itse harjoittanut metsätaloutta aktiivisesti viitisen vuotta, vaikka hänellä on ollut metsäpalsta yli 25 vuotta. Hän on nyt ostanut useampia metsätiloja ja hankkii niistä elantoa.

"Osittain tässä on myös poliittista motivaatiota. Haluan, että vihreissäkin on mukana sellaista väkeä, jolla on kädet savessa metsätalouden talouspuolessa", hän selittää.

Mitä opettaisit ummikolle?

"Ei kannata olla kovin mustavalkoinen ajattelussa. Julkisuudessa näkee esimerkiksi keskustelua siitä, että pitäisikö käyttää jatkuvaa kasvatusta tai jaksollista avohakkuumenetelmää, niin se riippuu tosi paljon siitä maastosta. On semmoisia paikkoja, missä jatkuva kasvatus ei toimi ja sitten on semmoisia missä se toimii."

Toiseksi Aarnio nostaa talousmetsän harjoittamisen perusteet: kyseessä ovat isot taloudelliset arvot ja pitkäjänteinen kiertoaika.

"Aikasyklit ovat tyypillisesti 80 vuoden luokkaa. Meidän kulttuurissa, taloudessa ja yhteiskunnassa on tosi vähän muita sellaisia asioita, missä ihmiset konkreettisesti suunnittelisi asioita, että nyt kun minä teen tällaisen toimenpiteen, niin sitten siitä 80 vuoden tai sadan vuoden päästä seuraa jotakin. Tätä kannattaisi myös niiden, jotka eivät itse ole metsätaloudessa mukana, opetella ymmärtämään"

Kolmas oppi on käytännöllisempi: julkisuudessa puun hinta tiivistyy kysymykseen menetelmästä –⁠ päätehakkuusta tai harvennushakkuusta –⁠ mutta Aarnion mukaan tavoite ei ole ratkaiseva: "Jos teet hakkuun, jossa poistetaan järeää puuta, siitä saa hyvän hinnan, vaikka se olisikin poimintahakkuu".

Tieteen ja politiikan tasapaino

Keskustelussa Suomen metsien hiilinielusta ja -lähteestä Aarnio luottaa tutkijoihin. "En usko, että asia paranee siitä, että poliitikot yrittää tehdä tiedettä."

Hän selittää Ruotsin ja Suomen kohuttujen laskelmaerojen olevan lopulta pieniä ja johtuvan esimerkiksi turvemaiden tulkinnasta.

Kokonaiskuva on kuitenkin selvä: jos Suomesta halutaan hiilineutraali, tarvitaan siihen kohtuullisen iso metsänielu. Ja se edellyttää tasapainoa talouden, luonnon ja ilmaston välillä.

"Surullista on, että asia on liian usein mennyt riitelyksi. Kaivaudutaan juoksuhautoihin eikä edes yritetä etsiä keinoja sovittaa eri tavoitteita yhteen", Aarnio päättää.