Digitaalinen itsenäisyys vaatii teknologiaa, markkinavoimaa ja poliittista tahtoa

Olen suomalainen kansanedustaja, osa suvereenin maan ylintä valtiovaltaa. Tässä pestissä olen syvästi riippuvainen ulkomaisesta digitaalisesta teknologiasta. Viestintä- ja toimisto-ohjelmistot ovat lähes täysin amerikkalaisten yritysten tekoa, ja talon tarjoama työkonekin on kiinalaisen laitevalmistajan vehje.

Ajattelen olevani edes hippasen valveutunut, kun olen korvannut Google-hakuja Qwantilla ja valintani tekoälytyökaluksi on ranskalaisen Mistralin Le Chat. En silti nykyisellään pärjää ilman Microsoftin ja Googlen toimistotyökaluja. Kun poliitikkona haluan tavoittaa somessa yleisöä, se tapahtuu vaikuttavimmin Metan alustoilla. Bluesky on monta kertaa X:ää parempi vaihtoehto, vaan Yhdysvalloista sekin on peräisin.

Arkiset laitteet ja sovellukset ovat kaiken lisäksi vain jäävuoren huippu. Digitaalisen talouden infrastruktuuri pilvipalveluista tuotantoketjuihin on raskaasti riippuvainen Euroopan ulkopuolisista toimijoista. Suomen kansalaisille suunnatuista digipalveluistakin miltei kaksi kolmasosaa toimii yhdysvaltalaisten yritysten palvelimilla.

Suomen ja suomalaisten tilanne ei ole poikkeus maanosassamme. Eurooppa ei ole oman digitaalisen taloutensa herra, eikä se ole ollut sitä pitkään aikaan. Yhdysvallat on noussut dominoivaan asemaan ohjelmistoissa ja verkko- ja pilvipalveluissa läpi 2000-luvun. Myös Kiinan nousu alalla on ollut huimaa, ja se on myös vallannut globaalin digitaalisen talouden fyysisiä tuotantoketjuja ja hallitsee useiden keskeisten raaka-aineiden markkinoita.

Riippuvuus itsessään ei ole automaattisesti ongelma. Taloudellinen erikoistuminen tuo tehokkuutta ja vaurautta, ja keskinäisriippuvuus luo pidäkkeitä konflikteille. Ongelman asiasta tekee se, että riippuvuus on niin vahvassa epätasapainossa sekä se, että 2020-luvulla maailma on keikahtanut entistä enemmän geotalouden ja voimapolitiikan suuntaan. Donald Trumpin myötä Yhdysvallat on siirtynyt Kiinan ja Venäjän rinnalle maaksi, joka ei häikäile käyttää taloudellisia riippuvuuksia kiristämisen ja painostamisen välineenä. 

On tärkeä ymmärtää, että yhdysvaltalaiset yritykset toimivat viime kädessä sikäläisen valtiovallan tahdon mukaisesti. Kiinalaisten yritysten tapauksessa tämä on tietysti ilmiselvää. 

Jos siis haluamme huolehtia digitaalisesta itsenäisyydestämme, on korjattava kurssia. Kyse ei ole vain huoltovarmuudesta ja turvallisuudesta, vaan myös taloudesta ja kilpailukyvystä. Taloudellinen painoarvo ja kilpailukyky ovat myös valtaa: valtaa neuvotteluissa, valtaa siihen, kenen säännöillä tulevaisuuden taloutta ja yhteiskuntaa rakennetaan.

Digitaalista itsenäisyyttä on rakennettava kolmen pilarin kautta. Ensinnäkin, kyse on tietysti teknologiasta: koneista, laitteista ja infrasta, ohjelmistoista, datasta ja kaikesta näihin liittyvästä osaamisesta. Euroopasta on löydyttävä riittävästi omaa kykyä rakentaa, ylläpitää ja ohjelmoida digitaalisen talouden ratkaisuja, pidettävä kriittinen data omissa käsissä ja huolehdittava, että täällä on osaavia tekijöitä, tutkimusta ja koulutusta.

Teknologinen pilari ei kuitenkaan yksin turvaa itsenäisyyttä. Yritykset sen ylläpitämiseen ja vahvistamiseen jäävät puolitiehen ilman taloudellista pilaria: markkinoita ja pääomaa. Eurooppalaisille tuotteille tarvitaan kysyntää. Sitä voi ja pitää luoda julkisilla hankinnoilla, mutta sekään ei auta riittävästi, ellei eurooppalaisia sisämarkkinoita saada skarpattua. 

Yhdysvallat on useimmille digitalouden toimijoille ylivoimaisen houkutteleva koti- ja kasvumarkkina, kun EU:ssa ongelmana on kansallisen sääntelyn ja kielien tuoma pirstaleisuus. Vahvemmat sisämarkkinat toisivat myös vaurautta ja kuluttajakysyntää ylipäänsä. Euroopan haasteena on myös pääoma, jota riskialttiiseen kasvuun on Yhdysvalloissa paljon paremmin tarjolla.

Sen enempää taloudellinen kuin teknologinenkaan pilari eivät vahvistu ilman poliittista pilaria: päättäjien ja suuren yleisön tahtoa puuttua asiaan. Siksi tervehdin suurella ilolla tuoretta kansalaisaloitetta aiheesta, joka toivottavasti saadaan eduskunnan käsittelyyn.

Teknologisen, taloudellisen ja poliittisen pilarin vahvistaminen edellyttää toimia tilanteen parantamiseksi sekä tässä ja nyt, että pitkäjänteistä työtä tasapainoisempaa asemaa kohti. 

Ensinnäkin, on tärkeää varmistaa, ettei mikään yhteiskunnan kriittinen toiminto ole riippuvainen ulkovaltojen poliittisesta tahdosta. Riippuvuuksille on oltava varajärjestelyt, ja eri toimijoiden varajärjestelyiden on toimittava yhteen. 

Toisekseen, julkisia hankintoja on käytettävä työkaluna riippuvuuden vähentämiseen ja luomaan kysyntää eurooppalaisille ratkaisuille. Tällä on lyhyellä aikavälillä todennäköisesti hintalappu, mutta pidemmän päälle irtautuminen liian vahvasta riippuvuudesta yksittäisiin toimijoihin säästää rahaa ja mahdollistaa paljon joustavamman palvelukehityksen, kun niin sanottu vendor lock-in, tiettyyn toimittajaan lukittuminen, vältetään.

Lisäksi eurooppalaisia sisämarkkinoita on vahvistettava kautta linjan. Omistajuutta omaan dataan on vahvistettava, jotta yksittäisten alustayhtiöiden valtaa saadaan murennettua. Tämä kaikki edellyttää tasapainoista ja teknologian luonteen ymmärtävää sääntelyä. Valveutuneet yksilöt, kunnat ja yritykset voivat viedä muutosta eteenpäin, mutta näin systeemistä haastetta ei voi sysätä yksittäisten toimijoiden harteille.

Kaikkia riippuvuuksia ei ole mielekästä tai järkevää pyrkiä purkamaan, vaan tavoitteena pitää olla tasapainoinen valta-asetelma. Siirtymä ei ole helppo tai töyssytön, mutta se on aivan mahdollinen. Digitaaliseen itsenäisyyteen kannattaa pyrkiä jo yksin huoltovarmuuden ja turvallisuuden takia. Samalla tarjoutuu myös mahdollisuus rakentaa demokraattisempaa, ihmiskeskeisempää ja kestävämpää digitaalista taloutta.