Kommentti: Hankintalain uudistus ei ole epäonnistuminen – tätä lobbarit tilasivatkin

Markus Wasara

Hankintalain uudistusta on puolustettu teknisenä korjausliikkeenä, jonka tarkoituksena on lisätä kilpailua ja kustannustehokkuutta. Tämä kehys ei kuitenkaan kestä tarkastelua. Kyse ei ole huonosta valmistelusta tai väärinymmärryksestä, vaan lakiesityksestä, jonka haitalliset seuraukset on tunnistettu etukäteen – ja hyväksytty, koska ne vastaavat uudistusta ajaneiden eturyhmien toiveita.

Toimittaja Jan Erola on kuvannut hankintalain uudistusta Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n, Suomen Yrittäjien ja Keskuskauppakamarin lobbaamaksi hankkeeksi, jonka julkilausuttu tavoite on avata kymmenien miljardien eurojen julkinen markkina yksityisille toimijoille. EK kuvasi hankintoja kolme päivää ennen kunta- ja aluevaaleja “37 miljardin euron markkinaksi”. Erolan sanoin kyse on massiivisesta tulonsiirrosta vaalirahoittajille.

Samalla hallituksen oma esitys myöntää, että lakimuutos aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin tuo säästöjä, heikentää kuntien ja hyvinvointialueiden palvelukykyä ja synnyttää mittavia muutoskustannuksia. Näitä kustannuksia ei ole tarkoitus kompensoida valtion varoista, vaikka hyvinvointialueille näin luvattiin hallitusohjelmassa. Kyse ei siis ole ennakoimattomista sivuvaikutuksista, vaan kirjatuista ja hyväksytyistä seurauksista.

Esityksessä tunnistetaan myös merkittäviä kyberturvariskejä, jotka liittyvät kriittisten palveluiden keskittämiseen suurille, usein kansainvälisille toimijoille. Lisäksi useat asiantuntija-arviot ovat pitäneet esitystä perustuslain kannalta ongelmallisena, erityisesti kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta. Lainsäädännön arviointineuvosto on huomauttanut olennaisista puutteista vaikuttavuusarvioissa.

Viime viikolla oikeuskansleri keskeytti hankintalakiesityksen etenemisen. Julkisiksi tulleista asiakirjoista käy ilmi, että huoli kohdistui nimenomaan kuntien perustuslaillisesti turvattuun itsehallintoon sekä siihen, ettei hallitus ole perustellut esityksen vaikutuksia riittävästi. Oikeuskanslerin mukaan esitys olisi tullut käsitellä eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Hallitus oli itse katsonut tämän tarpeettomaksi. Myös esityksen keskeinen 10 prosentin inhouse-omistusraja jäi vaille perusteltua analyysia – sen vain kerrottiin perustuvan hallitusohjelmakirjaukseen.

Kuntien näkökulmasta uudistus merkitsee pakottamista. Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto on todennut, että laki rajaisi perustuslakiin kirjattua kunnallista itsehallintoa ja pakottaisi etenkin pienet ja keskisuuret kunnat järjestämään palveluitaan kalliimmalla ja tehottomammalla tavalla. Toimivia rakenteita jouduttaisiin purkamaan tai kilpailuttamaan uudelleen ilman, että arjen päätöksenteko helpottuisi millään tunnistetulla tavalla. Resursseja valuisi hallinnollisiin järjestelyihin, tietojärjestelmiin ja konsultointiin – pois kuntien ydintehtävistä.

Kilpailu- ja kuluttajaviranomaisten mukaan uudistus keskittää markkinoita suurille toimijoille. Häviäjiä ovat paikalliset pk-yritykset, jotka nykyisin toimivat inhouse-yhtiöiden alihankkijoina. Kun sopimuksia puretaan, tilalle tulevat kansainväliset jätit, joilla ei ole tarvetta paikalliselle alihankinnalle. Seuraukset ovat tuttuja: hinnat nousevat, voitot valuvat ulkomaille ja aluetaloudet heikkenevät.

Uudistusta on perusteltu tarpeella puuttua todellisiin ongelmiin hankintajärjestelmässä. Kunnissa nämä ongelmat tunnistetaan. Kuten Aalto on todennut, ratkaiseva virhe oli se, että hallitusohjelmaan kirjattiin yksittäinen keino tavoitteen sijaan. Kun ideologinen ratkaisu lukittiin etukäteen, lopputulos kääntyi itse asetettuja tavoitteita vastaan.

Uudistuksen ydinongelma ei ole se, että sen seurauksia ei olisi voitu ennakoida. Ne ennakoitiin, kirjattiin ja ohitettiin. Kun näin tapahtuu, kyse ei ole virheestä vaan tietoisesta poliittisesta valinnasta. Ja juuri siksi tätä lakia ja valmistelun väärinkäytöksiä on arvioitava ennen kaikkea tietoisena politiikkana.

Toisinaan on todettu happamasti, että mitäpä Suomessa korruptiolla tekisi, kun on maan tapakin. Tätä tapaa vahvistaa hyväksi hoettu hallitusohjelma, oikeussäännöistä vähät välittävä Suomi.