Saamelaisooppera Ovllá palauttaa mieliin suomalaisen rasismin
Oulun vuosi Euroopan kulttuuripääkaupunkina alkoi Cecilia Damströmin uuden oopperan kantaesityksellä. Ovllá kertoo saamelaislasten kokemasta julmasta suomalaistamispakosta asuntolakouluissa, joissa saamelaisuus oli hävettävää. Lasten juuret ja kieli haluttiin kitkeä pois.
Tuulikki Närhinsalo
Saamelaisten asia on edelleen ajankohtainen. On kiinnostavaa, että aihe on lyhyen ajan sisällä synnyttänyt useita uusia oopperoita. Hiljattain Aleksanterin teatterissa nähtiin Pessi Jousten ja Elias Niemisen säveltämä pieni lastenooppera Giellavealgu (Sinirinta), ja ensi vuonna saa Saksassa kantaesityksensä Outi Tarkiaisen Yön päivä. Se nähdään myöhemmin myös Suomen Kansallisoopperassa. Tukholman Kuninkaallisessa Oopperassa on viime syksynä nähty Britta Byströmin Eatnama vaibmu (Maan sydän).
Cecilia Damströmin säveltämä, Heta Haanperän ohjaama Ovllá kertoo totuudenmukaisesti ja kaunistelematta Ovllá-pojan kasvutarinan pikku koulutulokkaasta aikuiseksi mieheksi ja isäksi. Osin kirpeän jäänkirkkaasti korviin kiipeävä, osin dramaattisen tummasti takova musiikki vuorottelee luontevasti saamelaisesiintyjien joikujaksojen kanssa. Oulun kaupunginorkesterin brittiläinen ylikapellimestari Rumon Gamba pitää kokonaisuuden upeasti hallinnassaan; orkesteri on erinomainen, soittaa värikkäästi ja reagoi valppaasti. Näyttämökuvat ovat osin realistisia, osin taideteosmaisen kauniita kokonaisuuksia.
Ovllá ei ymmärrä sanaakaan suomea joutuessaan asuntolakouluun. Hän saa elinikäisen trauman ja vieraudentunteen, vaikka haluaa sopeutua: hän jopa kieltää juurensa. Tärkeäksi nousee suuri, hypnoottisen väkevä kuorokohtaus, jossa koulukotiin tulevasta Piera-pojasta tehdään kollektiivisen pilkan kohde hänen pierua muistuttavan nimensä tähden.
Saamelaisten kohtaloa voi vallan hyvin verrata Amerikan alkuperäisväestön ja heidän kulttuurinsa kohtaamaan sortoon. Siellä se yltyi heimojen määrätietoiseen hävitysvimmaan. Meillä ei sentään ryhdytty Euroopan ainoata alkuperäisväestöä lahtaamaan, mutta sukupolvi toisensa jälkeen traumatisoitui halveksunnan ja pakkotoimien seurauksena.
Pohjoisimmassa Suomessa saamelaisuus ja suomalaisuus käyvät edelleen kamppailua elintilasta löytääkseen tasapainon. Ovllássa Cecilia Damströmin jään kylmyyttä hohkaava sävelkieli, joka tapahtumien dramaattisissa käänteissä kasvaa väkevästi takovaksi sävelhuumaksi, ei kamppaile Ovllán esittäjän, Emil Kárlsenin, säveltämien joikujen kanssa, vaan elementit kulkevat sopuisasti toisiinsa limittyen ja myös kerrostuen.
Ovllán ja hänen rakastettunsa Annan, Anne Máddji Heattan, laulut ja duetot ovat hyvin kauniita. Ne muistuttavat etäisesti joikuja, ja tietyt orkesterin soittimet toistavat niiden melodioita kuin kaikuna tunturien takaa.
Taitavasti ooppera kulkee erilaisilla poluilla: yhtäältä seurataan Ovllán ja Annan elämää kuin kamarioopperaa, toisaalta koulukotikohtaukset ovat suurta kuoro-orkesterioopperaa. Sanna Iljin koulukodin rehtorina on piinkova, loistokkkaasti laulava kammotus – kuin Milla Magian ja Lumikin pahan äitipuolen serkku. Yhtä hurja tyyppi on koulun kivipatsasmainen opettaja, upeääninen Martin Iivarinen.
Koulukodin kuoron esittämä Finlandia-hymni ja opettajan kylmän puheen yhteydessä vilahtava Maamme-laulun teema kertovat asenteellisen jähmeästä suomalaisuusvaatimuksesta, jota sovinnaiset kolmisointuharmoniat vahvistavat.
Ovllán ja Annan vanhempien joikaamiset toimivat mainioina lenkkeinä oopperan tapahtumien ketjussa. Siihen tuo riipaisevan lisänsä Ovllán ja Annan ero Annan muuttaessa tyttärensä kanssa pois Ovllán luota Norjan Altasta Kautokeinoon, saamelaisyhdyskuntaan. Kun kiista lapsen kielestä vie perheen hajoamiseen, jäänkirkas musiikkikin säröytyy.
Ovllá jää yksin ruotimaan elämäänsä. Ympyrä sulkeutuu, kun hän menee tervehtimään vanhaa äitiään vuodeosastolle. Silloin äiti joikaa saman joiun, jolla hän lähetti pikku Ovllán aikoinaan koulutielle. Sara Margrethe Oskalin tavoin kaikki Ovllán joikaajat tekevät valtavan vaikutuksen taidoillaan. Nyt ei kuulla mitään joikupoppiviihdettä vaan aidosti sydämeenkäypää saameperinnettä. Joiun sanoma on ikiaikainen.
Cecilia Damström: Ovllá, joiut säveltänyt Emil Karlsén, libretto Juho Sire. Kapellimestari Rumon Gamba, ohjaus Heta Haanperä, koreografia Auri Ahola, lavastus Geir Tore Holm, pukusuunnittelu Helmi Hagelin. Oulun teatterin toteutus yhteistyössä Oulu Sinfonian, Saamen kansallisteatteri Beaivvášin ja Oulu 2026:n kanssa. Rooleissa mm. Emil Karlsén, Ánne Máddji Heatta, Anders Rimpi, Aki Saarela, Martin Iivarinen, Gova Niko, Sara Margrethe Oskal, Ville Hummastenniemi, Aslak Kipinä. Ensi-ilta 16.1.2026 Oulun teatterissa. Esitykset jatkuvat helmikuun loppuun saakka.
