Paholaisparturi Sweeney Todd hullaannutti Tampere-talossa yleisön ja tappoi asiakkaat
Oopperoiden tuottaminen Tampereella alkoi 80 vuotta sitten. Loistavasti onnistunut Sweeney Todd oli juhlavuoden ensimmäinen suurtuotanto. Maaliskuussa nähdään Giuseppe Verdin Don Carlos, joka vuonna 1992 oli ensimmäinen uudessa Tampere-talossa nähty ooppera.
Tuulikki Närhinsalo
Eletään 1800-luvun Lontoossa. Parturi Benjamin Barker on joutunut syyttömänä vankilaan. Kun 15 vuotta on kulunut, hän vapautuu, palaa Sweeney Todd -nimisenä Lontooseen ja avaa liikkeensä uudestaan. Miestä ajaa kostonhimo: tuomari Turpinin, väärän tuomion langettajan, on tavalla tai toisella saatava turpiin. Sweeney lyöttäytyy yksiin lihapiirakkaleipuri rouva Lovettin kanssa. Pian parturintuoliin istuminen on kuolemantuomio: asiakkaan kurkku viilletään auki, ja ruumis solahtaa alakerran leipomon lihamyllyyn.
Tuomari Turpin on juuri saamassa parturinveitsen kurkkuunsa, kun liikkeeseen astuu muita ihmisiä. Suivaantuneena menettämästään uhrista Sweeney alkaa kostaa kokemaansa vääryyttä kaikille asiakkailleen. Surkeat kissanjauhelihapiirakat vaihtuvat herkullisiin tuotteisiin, kun lihan alkuperä onkin ihmisistä lähtöisin.
Kammottavan juonen pehmennyksenä kulkee kahden nuoren, Anthony Hopen ja Johanna Barkerin – joista jälkimmäinen on Sweeneyn tytär ja tuomari Turpinin holhokki – rakkaustarina, joka uhkaa kompastua tuomarin Johanna-himoon. Lopun verilöylyssä hengestään pääsevät myös rouva Lovett ja kerjäläisnainen, joka on paitsi Sweeneyn kuolleeksi luultu vaimo Lucy, myös Johannan äiti. Lopulta leipomon apupoika Tobias Ragg löytää jauhetun lihan joukosta sormenkappaleita ja kynsiä, hoksaa mistä on kyse ja viiltää Sweeneyn kurkun auki. Johanna ja Anthony jäävät henkiin.
Stephen Sondheimin säveltämänä tämä inha tarina, joka ajoittain kukkii hervotonta mustaa huumoria, on muotoutunut upeaksi säveldraamaksi, jonka kokonaisrakenne on pitkälti oopperamainen. Sen musiikista puuttuu monien muiden amerikkalaismusikaalien sisältämä, sinänsä vetoava popahtava makeus. Se muistuttaa paikoin myös oratoriota suurine kertovine kuorokohtauksineen, ja tiettyjä teemoja toistava musiikki kasvaa välillä sinfonisiin mittoihin. Vertauskohdaksi mieleen tulee ennen kaikkea Leonard Bernsteinin West Side Story. Herrat tekivätkin yhteistyötä: West Side Storyn laulujen sanat ovat Stephen Sondheimin käsialaa.
Tampereen ohjatuksi konserttiversioksi mainittu esitys Sweeney Toddista oli loistavaa, tapahtumarikasta musiikkiteatteria. Kapellimestari Eeva Kontu oli nainen paikallaan tahtipuikon varressa, musiikki pelasi kuin rasvattu. Tuomas Parkkinen oli menestyksekkäästi ylittänyt nuoteista lauletun, yleensä vain vähän liikettä sisältävän ja henkilösuhteita peilaavan konserttiversion rajat. Alussa hän huijasi hauskasti: solistit astuivat ykkösvetimissään orkesterin eteen nuotit kainalossa – äh, lauletaanko sittenkin niin sanotusti pahvista… Mutta pian nuotit läiskäistiin lattiaan, ja eläväinen, upeasti karakterisoitu solistijoukko roolinmukaisissa asuissaan käynnisti tapahtumat vauhdikkaasti. Eikä vauhti loppunut kesken esityksen.
Ville Rusanen ja Maria Ylipää piirakkatuotannon tehokaksikkona edustivat kansainvälistä huippuluokkaa. Rusasen Sweeney oli ryhdikäs, vakavakasvoinen kuolonenkeli, joka lauloi taivaallisen upeasti. Ylipää on vertaansa vailla oleva monipuolinen aarre musiikkiteatterille. Hänen loistelias äänellinen ja fyysinen ilmaisunsa tuntuu lähtevän selkäytimestä, kulkevan päästä varpaisiin ja päin vastoin. Älykästä, rytmisestikin napakan tarkkaa – ja niin helpon tuntuista taituruutta!
Marika Höltän Johanna oli suloinen kultakutri, jonka laulu liversi satakielen lailla. Martti Manninen Anthonyna oli komeasti laulanut joka äidin unelmavävytyyppi. Essi Luttinen loi Lucy-kerjäläiseukosta muhevaäänisen, härskisti rivoja laulaneen reppanan, ja hänet aikoinaan raiskannut kurja tuomari Turpin sai Juha Pikkaraisesta oivan tulkin. Sweeney Toddin entinen apupoika, nyttemmin huijariparturi Adolfo Pirelli oli huikea, mm. Wagner-rooleistaan tunnettu tenori Dan Karlström, joka vuonna 1997 näytteli Tobias Raggin roolin Suomen Kansallisoopperan produktiossa. Nyt Tobiaksena kunnostautui monipuolinen musikaaliesiintyjä Petrus Kähkönen. Jukka Nylund teki Beadle Bamfordista, tuomari Turpinin apurista, mainion koomisen hössökän.
Yksi esityksen suuren vaikutuksen tehneistä hienouksista oli se, miten luontevasti solistien äänet keskustelivat keskenään erilaisista koulutustaustoista huolimatta. Ei ollut oopperalaulajia ja teatterilaulajia, vaan oli erittäin onnistunut yhdistelmä huippuluokan laulajia, jotka istuivat rooleihinsa loistavasti.
Ensi-iltaa verotti suurena miinuksena luvattoman huono sähköinen äänentoisto, joka oli säädetty liian voimakkaaksi ja diskanttivoittoiseksi saaden laulajien äänet säröilemään ylä-äänissä. Tämä myös usein puuroutti Juice Leskisen nerokasta suomennosta. Onneksi asia korjaantui huomattavasti väliajan jälkeen. Toivottavasti muut esitykset sujuivat siltäkin osin ongelmitta.
Stephen Sondheim: Sweeney Todd, libretto Hugh Wheeler, laulujen sanat säveltäjän, suomennos Juice Leskinen. Kapellimestari Eeva Kontu, ohjaus Tuomas Parkkinen, kuoron valmennus Heikki Liimola ja Kalle Ruusukallio, pukusuunnittelu ja visualisointi Anna Sinkkonen, valosuunnittelu Ville Syrjä, naamioinnin suunnittelu Johanna Vänttinen. Rooleissa Ville Rusanen, Maria Ylipää, Martti Manninen, Marika Hölttä, Juha Pikkarainen, Petrus Kähkönen, Essi Luttinen, Dan Karlström ja Jukka Nylund. Tampere Filharmonia, Tampereen Oopperan kuoro. Tampereen Oopperan 80-vuotisjuhlavuoden tuottama ohjattu konserttiversio 8.1.2026.
