Haydnin Luominen on kuin luonnonsuojelijoiden tunnusmusiikiksi sävelletty
Joseph Haydnin Die Schöpfung on loistelias musiikillinen kertomus siitä, mistä kaikki Raamatun mukaan alkoi. Wieniläisen paroni Gottfried van Swietenin herttaisesti naiivi teksti mukailee aluksi luomiskertomusta lähes sanatarkasti. Teoksesta kuultiin Jonathan Cohenin johtama upea esitys.
Tuulikki Närhinsalo
Joseph Haydnin rajattoman tuntuinen mielikuvitus ja aikalaisorkesterin sointivärimahdollisuuksien tarkka tuntemus ovat saaneet hänet säveltämään Raamatun luomiskertomuksen käänteitä upeasti kuvailevan suurteoksen – ohjelmamusiikkia sanan parhaassa merkityksessä. Helsingin kaupunginorkesteri soitti englantilaisen Jonathan Cohenin johtamana eloisasti ja vivahteikkaasti, ja Musiikkitalon suuri kuoro oli kiitettävästi samalla aaltopituudella.
Teoksessa on kolme solistia, jotka aluksi ovat tarinaa eteenpäin vieviä enkeleitä. Gabriel oli englantilais-iranilainen sopraano Soraya Mafi, Uriel englantilainen tenori Allan Clayton ja Raphael amerikkalainen basso Alex Rosen, kaikki aivan erinomaisia tehtävässään.
Alussa maa oli tyhjä. Tyhjyyttä ja synkeää alkuhämärää soi myös teoksen alku; se tuntui sopivasti kuvaavan myös Helsingin joulukuuta 2025. Harmaana vellovaa kaaosta ryydittää muutamat hämmästyttävän rohkeat dissonanssit. Lähes äänettömyydestä hyökkää yht’äkkiä kuoron ja orkesterin räjähtävä yllätysfortissimo sanalle LICHT, valo. Veikkaan, että efekti on Haydnin aikana säikäyttänyt koko yleisön. Samankaltainen tekstin musiikillinen kuvailu ihastuttaa koko luomisprosessin ajan. Kunhan maailmankaikkeuden maat, meret ja taivaankansi on saatu valmiiksi, seuraa maailman ensimmäinen auringonnousu, joka vähä vähältä valaisee maan pinnan ja sytyttää orkesterin riemuitsevaan loistoon. Ensimmäinen kuutamo puolestaan heijastelee salaperäistä, tummaa säteilyä.
Miten osuvasti ja huumorintajuisesti Haydn kuvaileekaan eläimiä! Pasuunat pauhaavat pelottavasti, kun karjuva leijona putkahtaa maailmaan, jouset kuvaavat ketterästi kirmaavia saksanhirviä, maan madot ryömivät h - i - t - a - a - s - t - i matalien jousten mullanvärisessä sointikuvassa. Erilaisten lintujen liverrykset ovat innostaneet säveltäjän nuottikynän täyteen lentoon. Kun ihmisen luomiseen päästään, ei jää epäselväksi, että mies on luomakunnan ylväs kruunu, ja vaimo, hänen kylkiluustaan luotu, on rakastava, lempeä ja kuuliainen. Alex Rosen eläytyi laaja-alaisella äänellään lajien kuvailuun kutkuttavan hauskasti.
Teoksen kahdessa ensimmäisessä osassa luodaan maa, vedet, puut, kasvit, eläimet ja ihmiset. Viimeisessä osassa rakenne muuttuu. Enkeleistä vain Uriel jää hetkeksi kertomaan ensimmäisten ihmisten, Aatamin ja Eevan onnesta paratiisissaan, jossa he elävät autuaallisessa sovussa koko viheriöivän ja eläinrikkaan luomakunnan kanssa. Enkeli Gabriel saa laulettavakseen Eevan roolin, Raphael Aatamin. Koko osa soi heidän auvoaan suloisissa aarioissa ja duetoissa sekä riemullista Luojan kiitosta ja ylistystä, johon kuoro yhtyy. Soraya Mafin valoisa sopraano sopi vallan mainiosti Eevan viattomuuteen, ja Alex Rosen loi kuvaa luotettavasta, vakaasta elämänkumppanista. Käärme ei ollut vielä ehtinyt mukaan tähän tarinaan. Rosen lauloi vapautuneesti hakien lempeää katsekontaktia Eevaansa, joka katseli enemmän nuottejaan kuin kumppaniaan. Mutta laulu helisi nautittavasti.
Hieno ilta, johon sisältyi aimo annos haikeutta. Jan Söderblomille tämä oli viimeinen työrupeama HKO:n ensimmäisenä konserttimestarina. Runsaan kymmenen vuoden jälkeen hän siirtyy vapaaksi taiteilijaksi kapellimestarina, viulistina ja organisaattorina. Kiitos menneistä vuosista ja onnea tulevaan!
Helsingin kaupunginorkesteri ja Musiikkitalon kuoro, kapellimestari Jonathan Cohen, solistit Soraya Mafi sopraano, Allan Clayton tenori ja Alex Rosen basso. Joseph Haydn: Luominen, sanat Gottfried van Swieten. Musiiikkitalon konserttisali 17.12.2025.
