Juttutuokio uuden Mirjam Helin -akatemian juniorijäsenten kanssa

Tuulikki Närhinsalo

Mirjam Helin -akatemia tarjoaa laulajille kaksivuotisen, periodeittain järjestettävän opiskelumahdollisuuden. Pyrkijöitä tähän ainutlaatuisen monipuoliseen koulutuksen oli toista sataa. Mukaan valitut Iris Candelaria, Martin Iivarinen, Emma Karsten, Gabriel Kivivuori Sereno, Johannes Pessi, Tuomas Pääkkönen ja Marjaana Ritanen ovat eri laulukilpailuissa palkittuja, debyyttinsä Kansallisoopperassa tai konserttilavoilla tehneitä taiteilijoita.

Heidän lisäkseen mukaan valittiin kaksi klassista laulua jo opiskellutta lupausta, 18-vuotiaat baritonit Faraja Mwamalumbili ja Matvei Palola. Helin-akatemiassa he saavat nauttia varttuneempien laulajien kanssa kaikesta tarjolla olevasta opetuksesta, johon äänen ja laulutekniikan hiomisen lisäksi kuuluvat muun muassa esiintymisvalmennus, musiikkisivistys, läsnäolon taito, kielitaito ja fonetiikka. Ryhmäsessioiden lisäksi myös yksityistunnit kuuluvat ohjelmaan.

Sekä Helin-kilpailu että -akatemia rahoitetaan Suomen Kulttuurirahaston hallinnoimasta Hans ja Mirjam Helinin nimikkorahastosta. Opettajina toimivat mm. oopperalaulajat Camilla Nylund, Linda Watson ja Luca Pisaroni, pianisti-kapellimestari Audrey Saint-Gil, psykologi Marjukka Laurola ja runoilija Vesa Haapala. Opetus on laulajille maksutonta ja heille korvataan myös kaikki eri puolilla Suomea pidettävien opiskelujaksojen kulut. Periodien päätteeksi pidetään konsertti, jossa kaikki lauluakatemian opiskelijat esiintyvät. 

Tapasin Farajan ja Matvein, kaksi viisaasti elämäänsä ja opintoihinsa suhtautuvaa nuorta miestä mukanani nippu kysymyksiä. Milloin huomattiin heidän musikaalisuutensa, lauloivatko ennen kuin alkoivat puhua? Minkälaisia olivat ensimmäiset musiikkielämykset? Millaisia lapsuudenhaaveita heillä oli – eivätkä kysymykset siihen loppuneet. Sain kuulla mukavia muisteluksia ja punnittua puhetta opiskelusta ja tulevaisuuden suunnittelusta.

Matvei kertoi suvussaan olevan paljon muusikoita. Isoisä oli tunnettu oululainen tenori ja laulupedagogi Elias Palola, jonka pojat, viulistit Erkki ja Juhani Palola, ovat Matvein setiä. Matvein laulaminen alkoi kuusivuotiaana, kun äiti vei hänet Cantores minores -kuoron musiikkileikkikouluun. Sieltä hän iän kartuttua siirtyi Hannu Norjasen johtamaan varsinaiseen kuoroon ja sen riveissä hän laulaa edelleen.

Ensimmäisistä musiikkimuistoistaan ja haaveistaan Matvei kertoi näin:
”Sisareni soitti alttoviulua, ja se kiehtoi minua pienenä. Hänen innostamanaan aloitin sellotunnit 8-vuotiaana, ensin yksityisesti. Vuotta myöhemmin opettajakseni tuli Helsingin konservatoriossa Leila Kurkikangas. Mieleeni on jäänyt 9-vuotiaana näkemäni hauska Muumiooppera.  Minulla ei oikeastaan ollut lapsena mitään ammattihaaveita. Olen jotenkin kasvanut ajatukseen, että musiikki tulee olemaan elämänurani tavalla tai toisella.”   

Farajan isoisä on espanjalainen, Suomessa pitkään vaikuttanut kitaristi Pepe Gonzalez. Musiikki tuli Farajan elämään pikkuhiljaa rytmien, rumpujen ja marimban kautta tansanialaisen isän puolelta. Musikaalinen äiti on aina laulanut innokkaasti hengellisissä tilaisuuksissa.

Faraja kertoo: "Olin kuuntelemassa 13–14-vuotiaana Helsingin konservatoriossa oppilaskonserttia, jossa sisareni Furaha, Ilona Jokinen-Sipilän oppilas, lauloi. Se inspiroi minua ja halusin päästä laulamaan samalle opettajalle. Laulan myös konservatorion kuorossa. Lapsena ei laulajan ammatti käynyt mielessä, sittemmin on ollut erilaisia haaveita lentäjästä arkkitehtiin.”

Monella klassisen musiikin opiskelijalla on ollut kokemusta erilaisissa rock- tai muunlaisista kevyen musiikin bändeissä soittamisesta. Tätä kyselin myös Matveilta ja Farajalta, aika laihoin tuloksin.

Matvei kertoi, ettei kevyt musiikki ole häntä houkutellut, mutta opinnot Helsingin konservatoriossa ovat vieneet oppilasproduktioissa soittamaan myös Apocalypticaa ja Nightwishiä. Farajallakaan ei ole bänditaustaa, mutta konservatorion kuorossa, jonka ohjelmistopohja on hyvin laaja, on laulettu myös viihteellistä musiikkia.

Kysymykseen kumpi on läheisempää, ooppera vai lied, sain seuraavanlaisia vastauksia:

Matvei: ”Ooppera inspiroi enemmän, mutta iän puolesta se ei suuremmin vielä kuulu repertuaariin. Olen kyllä laulanut yhden Mozartin aarian Martin Wegelius -instituutin jousiorkesterin solistina. Konservatoriossa Heikki Pellisen lied-studiossa olen laulanut mm. Sibeliusta. Varsinainen laulunopettajani on Rabbe Österholm Musikinstitutet Kungsvägenillä. Hänen kanssaan aika menee aika lailla fifty-fifty ohjelmiston työstämisen ja laulutekniikan työstämisen välille.”

Faraja: ”Samat ajatukset kuin Matveilla. Perehtyminen liediin alkoi heti, kun aloitin konservatoriossa opinnot Ilona-Jokinen-Sipilän ja Marjukka Eskelisen vetämässä lasten ja nuorten lied-ryhmässä, jossa tutustuttiin laulajan ja pianistin väliseen yhteistyöhön. Sen antaman pohjan jälkeen oli helppoa osallistua Heikki Pellisen viikottaiseen lied-seminaariin entuudestaan tuntemattomien pianistien kanssa. Lied on tällä hetkellä etusijalla, mutta kyllä se ooppera-ajatus jossain kangastelee.”

Siinä missä arvatenkin kaikki nuoret pianistit saavat ennen pitkää eteensä J.S. Bachin kaksiääniset inventiot harjoitusmateriaalikseen, siinä laulajien alkuopintojen yhtenä perusmateriaalina on vihko nimeltä Antiikin aarioita. ”Antiikki” ei tässä tapauksessa johdattele vuosituhansien taakse, vaan tuon nimisessä laulukokoelmassa on pedagogiseen käyttöön valikoituja lauluja 1600–1700-lukujen säveltäjiltä. Tämä vihko kuuluu oleellisesti myös Farajan ja Matvein opintoihin.

Kyselin vapaa-ajan vietosta - kuuluuko siihen konsertteja, oopperaa, urheilua.

Matvei: ”Vapaa-aikaa ei juuri ole jäänyt. En urheile mitenkään tavoitteellisesti, Konserteissa kyllä käyn, myös oopperassa.”

Faraja: ”Vapaa-ajallani opiskelen kiinaa ja urheilen. Olen aikaisemmin harrastanut mm. juoksua, hiihtoa ja pöytätennistä. Partiotoiminnassa olen ollut mukana vuodesta 2017 ja olen sen suhteen edelleen niin aktiivinen kuin mahdollista. Oopperassa kävisin mielelläni enemmän, mutta lippujen hinnat ovat aika korkeat.”

Molemmat pojat olivat tavatessamme vielä lukiolaisten kirjoissa. Nyt on Matvein kohdalla koulu jo päättynyt ja valkolakki hiljattain saatu. Hän on opiskellut kaksoistutkinnon Helsingin konservatorion ja Eiran aikuislukion yhteisen ohjelman mukaisesti. Päättötutkintonsa hän on tehnyt pääaineessaan sellonsoitossa opettajanaan Sami Mäkelä. Sivuaineen valinnassa vaihtoehtoina olivat piano ja laulu. Laulu voitti; se oli myös Sami Mäkelän suositus.

Faraja on joutunut pohtimaan, miten saa sekä koulutyön että musisoinnin pysymään laadukkaina. Huolellinen suunnittelu ja kalenteri ovat olleet avuksi. Hän on hajauttanut ylioppilastutkintoa niin, että osa aineista on jo kirjoitettu. Valkolakin aika on ensi keväänä.

Ovatko pojat jo päättäneet, että he haluavat laulajan uralle?

Faraja: ”Tällä hetkellä ei ole kiire päättää, suuntautuuko musiikin uralle vai ei, vaikka ajatus kutkuttaa. Haluan ainakin toistaiseksi pitää ovet auki myös muille mahdollisuuksille. Jos vaikka sattuisi jotain, joka tekisi laulamisen mahdottomaksi, on hyvä olla varasuunnitelma.”

Matvei: ”Ajattelen samoin. Myös sellonsoitto on minulle tärkeää. Siitä on ollut hyötyä laulamiselle; sanotaanhan, että sellon ääni on kaikkein lähimpänä ihmisääntä.”

Miten juniorijäsenyys Mirjam Helin -akatemiassa on vaikuttanut poikien elämään?

Matvei: ”Nimenomaan periodijaksoilla on merkittävä vaikutus, kun olemme kaikki samassa veneessä ja kuulemme toinen toistemme laulua. Me juniorit saamme vanhempien akatemialaisten tavoin myös yksityistunteja, ja ne ovat olleet hienoja kokemuksia."

Faraja: ”Periodijaksot ovat olleet hyvin kiinnostavia ja opettavaisia, kun olemme kaikki yhtenä ryhmänä ja saamme seurata toistemme laulamista ja opetusta. Olen saanut esiintyä entistä enemmän. Kaikkein merkittävin anti on ollut kokeneempien kollegoiden kuunteleminen. Heidän näkemyksensä ovat auttaneet ymmärtämään sellaisiakin asioita, joita on ollut vaikea pukea sanoiksi. Periodeilla on aina ollut äärettömän kokeneita opettajia, joiden tuki ja ohjeet ovat olleet korvaamattomia –  jokainen heistä on käynyt läpi samat haasteet, joita me nuoremmat nyt kohtaamme. On uskomaton lahja, että muusikoita tuetaan näin vahvasti myös tällaisina aikoina. Suuri kiitos kuuluu Kulttuurirahastolle!”