Kohun oppitunti: miten vastata provosointiin?
Miss Suomi Sarah Dzafcen naamanvääntelystä lähtenyt uutismylläkkä sisältää kaikki persujen poliittisen provosoinnin tunnukset. Miten siihen tulisi vastata? Kehystämällä rasismi uusiksi, kirjoittaa Perttu Rytsölä.
Perttu Rytsölä
Perussuomalaisen puolueen perustaja Timo Soini kirjoitti tuoreessa blogitekstissään, että punavihreiden poliitikot ja toimittajat ovat menneet lankaan pöyristyessään silmienvääntelystä. Tällä viikolla Miss Suomi Sarah Dzafce joutui luopumaan kruunustaan rasistisen silmienvenytysposeerauksen takia, ja useampi perussuomalaisten kansanedustaja matki elettä omissa someissaan.
Tilanne onkin mutkikas. Myös vaikenemisella on seurauksensa. Rasismi kasvaa, kun se arkipäiväistyy. Jos silmienvääntelyä ei yksiselitteisesti tuomita, tulevina viikkoina suomalaiskoulujen pihoilla aasialaistaustaisiin lapsiin kohdistuva kiusaaminen lisääntyy.
Toiseksi vaikeneminen haittaa Suomen julkista mainetta. Kohu leviää nyt kulovalkean tavoin Aasian lehdistössä ja sitä on kommentoinut jo Japanin valtion edustaja.
Kolmanneksi oikeamielisen ihmisen tulee tuomita kaikenlainen rasismi jo sen itsensä vuoksi, välittämättä siitä, mitä seurauksia sillä vaikka kaupankäynnille tai turismille on.
Miten asiassa sitten tulisi toimia, jotta kohu ei kääntyisi perussuomalaisen puolueen eduksi? Soini toteaa puolueen saaneen toivomansa palstatilaa ja tämän todennäköisesti nostavan puolueen kannatusta.
Soini on oikeassa ja väärässä samaan aikaan. Kommentointi voi toimia perussuomalaisten eduksi. Seuraukset riippuvat siitä, miten rasismi tuomitaan.
Ongelmallisia kommentteja ovat ne, joissa puolue tuomitaan kokonaisuudessaan, kuten sanomalla "taas persut" tai "aina persut" tai "Suomi on rasistinen maa".
Tällainen vahvistaa perussuomalaisten yhteishenkeä, koska myös heidän joukossaan on henkilöitä, jotka eivät ole toimineet rasistisesti. Koko puolueen tuomitseminen johtaa siihen, että he vuorostaan kokevat, että heitä kohtaan on tehty vääryyttä.
Samoin on ongelma, jos pääministeriltä vaaditaan asiaan kannanottoa. Tämä kuulostaa perussuomalaisten kannattajista kantelulta. Pääministerin tulee tuomita rasismi oma-aloitteisesti.
Tällaiset kommentit kääntävät keskustelun puolue- ja identiteettipolitiikaksi. Kuka määrittelee, minkälainen on Suomi? Minkälaisia ovat persut? Tällöin ollaan jo varsin kaukana siitä, mistä pitäisi puhua: rasismista ja sen seurauksista aasialaisille Suomessa.
Tämä on se kehys, josta pitäisi puhua. Rasismi on tuomittava. On selitettävä, miksi silmienvääntely on väärin eikä mikään vitsi. On nostettava esiin sen seuraukset uhreille. On muistuttava aasialaisten kokemista historiallisista vääryyksistä.
Silloin keskustelun aihe on siinä missä sen kuuluu olla: rasismin rumuudessa ja sen järkyttävissä seurauksissa.
