Rakenteellinen ylikulutus on Suomen ja maailman kohtalonkysymys
Rikkaiden maiden ylikulutus ylittää luonnon kantokyvyn ja uhkaa kestävää tulevaisuutta, todetaan Kestävyyspaneelin lausunnossa. Kohtuutalous tarjoaa rakenteellisen muutoksen, joka tähtää kulutuksen hillintään ja oikeudenmukaisiin ratkaisuihin.
Erityisesti rikkaissa maissa ja väestönosissa esiintyvä luonnonvarojen merkittävä ylikulutus on keskeinen syy maapallon ekologisten rajojen ylitykselle, todetaan Kestävyyspaneelin tuoreessa lausunnossa. Rakenteellinen ylikulutus näkyy esimerkiksi talouskasvuriippuvuudessa, kulutuskulttuurissa, infrastruktuurissa, oikeusjärjestelmässä ja eriarvoisuudessa.
Ratkaisuksi ehdotetaan kohtuutalouden keinoja.
Lausunnon on tilannut eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Ylikulutus-ohjausryhmä. Sen ovat laatineet Kestävyyspaneelin jäsenet, LUT-yliopiston ympäristötalouden professori Lassi Linnanen ja Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Niko Soininen.
”Tulevaisuusvaliokunta on ottanut yhdeksi tarkasteltavaksi teemakseen ylikulutuksen. Haluamme etsiä keinoja, joilla luonnonvarojen kulutus voidaan sovittaa planeetan kantokyvyn rajoihin. Millaista tulevaisuutta se tarkoittaa? Minkälaisia muutoksia se vaatii nykyisiin rakenteisiin? Millainen polku kestävään tulevaisuuteen voi olla? Näitä kysymyksiä haluamme asiantuntijoiden kanssa tarkastella”, kertoo Ylikulutus-ohjausryhmän puheenjohtaja, vihreiden kansanedustaja Krista Mikkonen.
Teknologiat eivät yksin tepsi ylikulutukseen
Ylikulutus ilmenee muun muassa lihaa suosivana ruokakulttuurina, vapaa-ajan lentomatkailuna, autokeskeisenä liikennejärjestelmänä ja metsien ylikäyttönä.
Nykyiset ratkaisumallit, kuten teknologinen kehitys ja vihreä kasvu, eivät ole pystyneet tehokkaasti katkaisemaan talouskasvun ja ympäristöhaittojen välistä yhteyttä. Teknisiä ratkaisuja tarvitaan, mutta ne eivät yksin riitä: tuotannon ja kuluttamisen kohtuullistaminen on avainasemassa.
“Rakenteellinen ylikulutus on systeeminen ilmiö, jonka ratkaiseminen vaatii laajaa yhteiskunnallista keskustelua, poliittista rohkeutta ja uusia ajatusmalleja”, Kestävyyspaneelin puheenjohtaja Lassi Linnanen sanoo.
Kohtuutalous tarjoaa vaihtoehtoisen lähestymistavan, jossa pyritään hallitusti hillitsemään kulutusta ja resurssien käyttöä luonnon kantokyvyn rajoissa. Tarpeiden ja halujen erottelu korostuu kohtuutaloudessa. Ihmisten perustarpeet ovat tyydytettävissä, mutta halumme usein ylittävät kestävät rajat, mikä meidän tulisi tunnistaa entistä paremmin.
Suomi on yksi Euroopan eniten kuluttavista maista
Konkreettisia kohtuutalouden ratkaisuvaihtoehtoja ovat mm. varallisuusverot, kulutuskiintiöt, ympäristöhaitallisten tuotteiden korkeampi verotus ja ympäristöhaitallisen mainonnan rajoittaminen. Lisäksi työn uudelleenajattelu esimerkiksi perustulon ja työajan lyhennyksen kautta voivat tukea siirtymää.
Kasvuriippuvainen talousjärjestelmä ja siihen kytkeytyvä julkinen talous edellyttävät jatkuvaa tuotannon ja kulutuksen lisäämistä ja tehostamista.
Mainonta ja kulutuskulttuuri yhdistävät hyvinvoinnin kulutukseen, ja globaalit työvoima- ja resurssivirrat ylläpitävät eriarvoista ja ylikulutuksen mahdollistavaa kulutusjärjestelmää. Talousjärjestelmän toiminta puolestaan nojaa oikeusjärjestelmään, joka turvaa omistusoikeudet, sopimusvapauden sekä taloudelliset vapaudet, kuten elinkeinovapauden. Kansalaisten perusoikeus puhtaaseen luontoon jää tällöin usein toissijaiseen asemaan.
“Kestävyysmurroksen onnistuminen edellyttää, että yhteiskunta kykenee uudistamaan talouden ja oikeuden rakenteita sekä vahvistamaan ihmisten muutoskyvykkyyttä ja vaikutusmahdollisuuksia”, Kestävyyspaneelin jäsen, professori Niko Soininen sanoo.
“Suomi on yksi Euroopan eniten kuluttavista maista: kulutuksemme ylittää luonnon kantokyvyn noin nelinkertaisesti. Rakenteellinen ylikulutus on Suomen kestävyyden suurin este. Kasvua ei ole näköpiirissä, mikä peräänkuuluttaa Suomen tarvetta uudistaa talouttaan kestäväksi. Samalla näen tämän Suomelle mahdollisuutena toimia kohtuutalouden uranuurtajana”, Linnanen tiivistää.
Soininen, N. & Linnanen, L.: Rakenteellinen ylikulutus. Lausunto eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Ylikulutus-ohjausryhmälle, 2025
