Ooppera Skaalan kulttuuriteko
Ooppera Skaalan perusti vuonna 1996 ammattilaulajien ryhmä, joka halusi antaa foorumin aikamme uusimmille oopperoille. Nykyisin toimintaa johtaa Essi Luttinen, jonka sankaritekona saatiin hiljattain nähdä amerikkalaisen Ellen Reidin vuonna 2018 valmistunut ooppera Prism Aleksanterin teatterissa.
Tuulikki Närhinsalo
P r i s m on säveltäjä Ellen Reidin ja libretisti Roxie Perkinsin omakohtaisiin kokemuksiin perustuva hyytävä kuvaus nuoren naisen traumasta, jonka takana on julma seksuaalinen väkivaltakokemus. Oopperan sävellystyö alkoi ennen Me Too
-liikkeen syntyä, mutta teos heijastelee niin vahvasti liikkeen sanomaa, että sen voi kokea taiteellisena huippuluokan kannanottona siihen. Ohessa on mietteitä Pulitzer-palkitusta teoksesta ja sen hiljattain tapahtuneesta suomalaisesta kantaesityksestä Aleksanterin teatterissa Helsingissä.
Äiti yrittää tukahduttaa näennäisen lempeästi ja huolehtivaisesti tyttärensä Bibin mielestä muiston raiskauksesta turruttamalla hänet väkisin jatkuvaan lääketokkuraan. Mustelmille rusikoitu tytär voi lääkkeistä huolimatta – tai niiden takia! – koko ajan huonommin ja huonommin. Takana on äidin oma syyllisyys – hän poistuu tyttärensä luota villissä discoluolassa, johon oli vienyt tytön mukanaan bilettämään. Kolme miestä käyttää tilannetta raa’asti hyväkseen.
P r i s min ensimmäinen näytös hiipii tajuntaan musiikiltaan ja tarinaltaan unenomaisena. Pienessä huoneessa äiti ja tytär ovat henkisesti jotenkin liaanimaisesti kiinni toisissaan, heillä on oudosti liihottelevat tanssirituaalinsa ja rutiineina toistuvat lorunsa, joihin liittyvät vahvasti värit sininen ja keltainen. Musiikki soi paljolti pehmeänä tajunnanvirtana, kuin rentoutusäänitteissä. Välillä sen sekaan pyrkii lyhyehköjä aggressiivisia purkauksia. Aleksanterin teatterin esityksessä Petri Kekonin kauttaaltaan musikaalinen ohjaus oli tässäkin erinomaisen oivaltavaa – paha pysyy siloitellun pinnan alla, vaikka kaiken yllä leijuu musta aavistus.
Toinen näytös herättää karuun todellisuuteen. Musiikkikin kertoo rajusti tyttären traumatisoitumisen syyn. Ravisuttavan järeät heavyrock-tehot yltyvät ilkeänrumaksi disco-revittelyksi ja muusikoiden, varsinkin lyömäsoittajien, mustaksi juhlaksi heti, kun miehet julmine aikeineen lähestyvät tyttöä. Juuri tällaisesta sointimaailmasta kuuluu etäisiä kaikuja ensimmäisen näytöksen muutoin rauhaisan musiikin keskellä tytön painiskellessa muistojensa puristuksessa. Petri Kekonin kaikkineen upea ote teoksesta puhkeaa todelliseen pahan kukkaan raiskauskohtauksen rajussa koreografiassa, jossa musiikki takoo painajaismaisen raivoisana. Sininen valo, pahan symboli, jää kajastamaan miestenhuoneen ovesta.
Tytär oivaltaa oopperan lopussa voivansa vapautua muistikuvistaan vain jättämällä äitinsä selviytymään yksin omasta traumastaan ja lähtemällä itse pienen huoneen sekä ajatustensa vankilasta ulos maailmaan. Kaleidoskooppimaisesti pyörinyt kauheuksien kierre pysähtyy.
Aleksanterin teatterin esityksessä mezzosopraano Essi Luttinen äitinä ja sopraano Johanna Takalo tyttärenä lauloivat loisteliaasti, rooleihinsa syvästi eläytyen. Neljäntoista muusikon orkesteri ja kahdentoista laulajan kuoro koostuivat huippuosaajista. Tanssijoilla oli tärkeä symbolinen merkitys useissa muissakin kohtauksissa kuin joukkoraiskauksessa. Kapellimestari Kaapo Ijas piti koko kauhean, mutta lopulta myös jotensakin lohdullisen tarinan intensiivisen vaikuttavasti koossa. Teoksen musiikki ei ole helppoa. Harjoitusperiodin aikana sen vaikeudet oli käännetty kaikkien osatekijöiden upeaksi voitoksi. Ehjä toteutus rikkonaisista ihmiskohtaloista tarjosi elämyksen, joka pysyy mielessä pitkään.
Ellen Reid: p r i s m, libretto Roxie Perkins. Kapellimestari Kaapo Ijas, ohjaus Petri Kekoni, lavastus Ia Ensterä, puvut Taina Relander, valot Tuittu Teivainen, äänisuunnittelu Anders Pohjola. Rooleissa Essi Luttinen ja Johanna Takalo, tanssijat Paavali Kärkkäinen, Pauliina Latva ja Maria Mäkelä. Produktiota varten koottu orkesteri ja kuoro. Aleksanterin teatteri, esitys 12.11.2025. Tuotanto Ooppera Skaala ja Petri Kekoni Company.
