Jotuni tekee kunniaa esikuvalleen
Kansallisteatterin näytelmä Maria Jotunista on ollut työryhmälle haasteellinen: miten tehdä menevä draama monipolvisesta elämästä? Lopputulos on onnistunut.
Perttu Rytsölä
Kansallisteatterin Maria Jotunista näytelmää tekemä työryhmä on ollut aineistonsa kanssa huvittavan ja potentiaalisesti vaarallisen ongelman edessä: miten tehdä näytelmä teatterin omasta näytelmäkirjailijasta, jonka elämän keskeiset käänteet liittyivät teatteriarvosteluihin? Onko vaarana, että teatterin illuusio särkyy – tässä me teemme teatteria teatterista ja te yleisö siellä penkeissä olette päässeet tämän postmodernin kokeilun todistajiksi?
Lopputulos voisi olla vaivaannuttava, mutta siitä ei ole huolta kokeneiden tekijöiden ohjaaja Heini Tolan ja käsikirjoittaja Anneli Kannon käsittelyssä. "Jotuni" on draamaa, jonka ei toivoisi loppuvan.
Pääosassa on Sari Puumalaisen esittämä näytelmäkirjailija itse. Hän johtaa perhettään ja näytelmää vahvalla esityksellä. Periaatteessa Maria Jotunin mies Viljo Tarkiainen kuvittelee olevansa perheen pää, mutta kaikki käänteet mitä heidän elämässään tapahtuu, ovat peräisin Jotunin onnistumisista ja epäonnistumisista.
Tähän liittyy perheen perimmäinen ristiriita: Tarkiainen on itsekin menestynyt urallaan, mutta kotona mielialat vaihtelevat, milloin hän palvoo vaimoaan, milloin pahoinpitelee tätä.
Julkisivu on aina pidettävä kunnossa ja juuri se lopulta romahti: 20 vuotta Jotunin kuoleman jälkeen julkaistu Huojuva talo, joka kuvasi perhehelvettiä, jäi tekijänsä tunnetuimmaksi teokseksi. Tarkiainen muistetaan nyt kotityrannina eikä ansioistaan esimerkiksi Aleksis Kiven arvostuksen nousussa.
Tähän liittyy myös ainoa asia, joka ei lavalta välity: Antti Pääkkösen esittämä Tarkiainen vaikuttaa nyhveröltä. Kotiväkivalta jää tiedon tasolle, pelko ei tunnu luissa ja ytimissä.
Se ei kokonaisuudessa vaikuta. Jotunissa tarina vetää, musiikki kohottaa, lavastus luo mielenkiintoisia tiloja. Liikettä on juuri sopivan verran ettei puhedraama ala puuduttaa. Perjantai-illan näytös oli loppuunmyyty ja lopussa moni nousi osoittamaan suosiota seisaaltaan.
Jotuni Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä maaliskuuhun 2026 asti.
