Svengaako Sörkka? No kyllä vaan!
Musiikkiteatteri Kapsäkki vetää taiteellisesti korkean profiilin ja saavutettavuudelta matalan kynnyksen linjaa. Se tuottaa upeita produktioita, joissa on vähän näyttelijöitä, mutta paljon henkilöhahmoja – kiitos taitavan tupla- ja triplaroolituksen. Anneli Kannon uutuusnäytelmä ei tee poikkeusta.
Tuulikki Närhinsalo
Sörkkaan sijoittuvan, Anneli Kannon kirjoittaman musiikkinäytelmän Sörkka svengaa teksti juoksee luontevana slangeineen päivineen. Musiikki on Marko Puron lennokkaasta nuottikynästä; on herkkää balladia ja räväkkää rytmien leikkiä. Puro pitää pianollaan musiikin vauhdissa ja on samalla yhtenä näyttelijänä muiden joukossa. Laulaminen yksin ja moniäänisenä yhtyeenä on aina kuulunut Kapsäkki-näyttelijöiden erityisvahvuuksiin. Kiitos kaikille, ja erityiskiitos Elsa Saisiolle.
Sörkka svengaa vie katsojat kieltolain riivaamalle 1920-luvulle pieneen ravintolaan, jonka vetonaula on kova tee. Varsinkin teen kovetusaineen, salakuljetuspirtun saatavuus takkuaa ajoittain. Ilolientä odotellessa juonen käänteet pyörähtävät käyntiin: viinavahti (monen roolin Karlo Haapiainen) nuuskii paikkoja, Pelastusarmeijan iso rumpu soi pelastusta hurskaan, mutta kiusauksille alttiin soturin (Hanna Vahtikari) käsissä, ravintoloitsijan (Henrik Hammarberg) yksisuuntainen lempi leiskuu kohti simpsakkaa Eeva-tarjoilijaa (Elsa Saisio), ja tämän suuri rakkaus, vankilasta vapautunut Ema (Karlo Haapiainen) tulee kostamaan hänet ilmiantaneelle ravintoloitsijalle.
Mukaan lisätään vielä kirkasotsainen unelma lähteä rakentamaan ihanaa uutta maailmaa Neuvostoliittoon ja muutama annos vihaa Mannerheim-lahtaria kohtaan. Tulenkantajien ajatuksia ikkunoiden avaamisesta Eurooppaan tulee esittelemään itse nuori Mika Waltari (arvasittekin jo: Karlo Haapiainen). Myös Eevan idoli, piippua polttava Venny Soldan (Hanna Vahtikari) pyörähtää kapakassa esimerkkinä uuden ajan naisesta.
Tapahtumien vyörystä päästään Reetta Ristimäen mainion ohjauksen turvin hienosti selville vesille. Kostajan puukko heilahtaa, vaan ei tapa. Moraalinvartijat sortuvat kiusauksiin, Neuvostoliiton onnelasta tullaan pois hyvän sään aikana. Viinanhimo helpottuu, kun kanisterit löytävät perille itsensä Algoth Niskan (Juha Hostikka) tuomana. Pelastusarmeijan soturi heittää hurskastelun ja univormun hemmettiin ja tarttuu muiden mukana iloliemimukiin.
Uusi iloinen aika uusine aatteineen, vaatteineen, hiusmuoteineen, musiikkeineen ja tansseineen puskee voimalla päälle. Ravintolan nimeksi tulee Paratiisi. Eeva kaipailee porvarillista elämää ja tahtoo muuttaa Töölöön, Ema ei tahdo, joten se siitä rakkaudesta. Paratiisissa soi jatsi, laulamassa ja saksofonin varressa Juha Hostikka. Lopussa nähdäänkin lyhentyneet hameet ja ajan tanssit. Erinomaiset näyttelijät saavat koko esityksen svengaamaan.
Anneli Kanto: Sörkka svengaa. Ohjaus ja dramatisointi Reetta Ristimäki, sävellys ja musiikin johtaminen Marko Puro. Valo- ja lavastussunnittelu Janne Teivainen, äänisuunnittelu Max Marshall, puvustus Jenni Nykänen ja Reetta Ristimäki. Koreografia Rami Meling. Tuotanto: Greta Tuotanto ja Musiikkiteatteri Kapsäkki. Ensi-ilta 5.11.2025. Esityksiä 13.12.2025 ja 23.1.-12.2.2026.
Vahva vinkki:
Kapsäkissa svengaa muutakin kuin Sörkka: Murha kahdelle on järisyttävän hauska kahden miehen musiikkishow. Vuoden teatterinäyttelijäksi valittu Juha Pulli tekee hengästyttävällä puheen ja liikunnan virtuositeetillaan samanaikaisesti lähes kymmenen roolia, laulaa upeasti ja ehättää myös flyygelin ääreen. Toinen näyttämön virtuoosi, Joel Mäkinen, on murhaa selvittelevä konstaapeli ja vastaa enimmistä piano-osuuksista. Tämä on esitys, jonka loputtua yleisö ulvoo ihastuksesta!
Kellen Blair ja Joe Kinosian: Murha kahdelle. Musiikki Joe Kinosian, suomennos Hanna Kaila, ohjaus Chris Whittaker, Äänisuunnittelu Max Marshall, valosuunnittelu Esa Näykki, puvut Riitta Röpelinen. Esitykset 21. ja 26.11. ja 10.12.2025.
