Ylioppilastalot lähtivät, mutta todellinen menetys on liikekiinteistöt
HYY:n talouskriisin todellinen isku on ydinkeskustan tuottavien liikekiinteistöjen menetys. Niiden myötä katoaa myös taloudellinen itsenäisyys, kirjoittaa Ahto Apajalahti.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) talousongelmissa symbolisesti tärkeää on Vanhasta ja Uudesta ylioppilastalosta luopuminen, mutta oikeasti merkittävintä on ydinkeskustan tuottavien liikekiinteistöjen menetys.
Ylioppilastoiminnan keskuksen sijainti aivan ydinkeskustassa on ollut ikoninen. Stadilaisena en tätä ihan osannut arvostaa, kunnes kerran Uuden silloisella tupakkaparvekkeella eräs kauempaa Helsinkiin muuttanut fuksi totesi näkymää katsellessaan, että onpa siistiä. Jäljelle jäävä kolmas ylioppilastalo Kampissa ei hehku historiaa, ja on keskustakampukseen nähden syrjemmässä.
Opiskelijatoimintaa voi kuitenkin lopulta harjoittaa melkein missä vain. Vanha ylioppilastalo ei ole pitkiin aikoihin ollut varsinaisessa opiskelijakäytössä. Uuden ylioppilastalon ongelma on ollut tilojen esteellisyys ja muutenkin epäkäytännöllisyys. Opiskelijatoiminnassa kierto on nopeaa ja muisti lyhyttä. Ensi syksynä aloittaville toiminnan keskittyminen Domus Gaudiumille on jo itsensäänselvyys.
Liikekiinteistöjen, kuten Kaivopihan, menetys on HYY:n tulevaisuuden kannalta huomattavasti dramaattisempi asia. Suurkaupungin ydinkeskustan tuottavat liikekiinteistöt voi menettää vain kerran. Menetyksen jälkeen HYY ei pysty enää ikinä kasaamaan sellaista varallisuutta, joka sillä oli.
Jos liikekiinteistöt olisi pystytty säästämään, HYY olisi tulevaisuudessa voinut päästä takaisin ylioppilastaloihin vaikkapa vuokralaisena, ehkä jopa ostaakin ne takaisin. Nyt tällaisesta ei ole toiveita. Ennen kaikkea HYY menettää tuottoisten omistusten tuoman taloudellisen itsenäisyyden, joka takasi HYY:n ainutlaatuisen aseman opiskelijapolitiikassa ja muussa vaikuttamistoiminnassa.
Köyhtynyt HYY on paljon alttiimpi ulkopuolelta tulevalle poliittiselle painostukselle. Heikentyneiden resurssien myötä HYY:n merkitys järjestötoiminnan ammattilaisten, poliitikkojen ja muiden yhteiskunnalisten vaikuttajien kasvattajana vähenee.
Seuraavat opiskelijapolvet eivät pysty kokemaan ja ymmärtämään sitä itsetuntoa ja ylpeyttä, jota varakas HYY toi aiemmille opiskelija-aktiivien sukupolville. Sillä, että opiskelijat pystyivät pyörittämään mittavaa liiketoimintaa, oli suuri merkitys paitsi käytännössä, myös henkisesti.
HYY:n päättäjien unelmana oli maksuton ylioppilaskuntajäsenyys. Sen pohjalta lähdettiin sijoituksiin, jotka hyvinä vuosina näyttivät suhteellisen varmatuottoisilta. Korkojen nousu korona-pandemian ja Ukrainan sodan myötä yhdistettynä näiden kriisien muihin vaikutuksiin ilmeisesti kaatoi unelman. Jälkikäteen näyttää siltä, että korkoriski sai harkinnassa liian vähän painoarvoa.
Pelkästään huikentelevaisten opiskelijoiden syyksi tätä ei voi panna, sillä sijoituksista vastanneen HYY:n omistaman Ylvan hallituksessa istui myös liuta talousammattilaisia.
"Toivoilleen isänmaa antoi", lukee Vanhan ylioppilastalon seinässä latinaksi. Hautausmaakävelyillä tiettävästi viihtyvä kansanedustaja ja historioitsija Teemu Keskisarja saattaa seuraavalla kävelyllään kuulla pyörähtelyn ääniä yhdestä jos toisestakin suunnasta.
Ahto Apajalahti
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija
