Kansallisoopperan kuoro juhli 80-vuotistaivaltaan Brahmsin Saksalaisella sielunmessulla
Kansallisoopperan vakinaisen ammattikuoron historia alkaa keväästä 1945, jolloin perustettiin Suomalaisen Oopperan Kuorolauluyhdistys. Sen tehtävänä oli ja on muun muassa valvoa laulajien palkkaetuja. Kuoro on usein esittänyt upeasti suurteoksia myös oopperan ulkopuolella, kuten tänä juhlailtana.
Tuulikki Närhinsalo
Ammattimainen oopperatoiminta maassamme alkoi 1870-luvulla Kaarlo Bergbomin perustettua Suomalaiseen teatteriinsa lauluosaston. Toiminta vakiintui, kun Suomalainen Ooppera sai oman talon Bulevardin varrelta. Avajaisnäytäntönä tammikuussa 1919 esitettiin Giuseppe Verdin Aida, jossa on suuria kuorokohtauksia. Tuolloin, kuten aina siihen asti, kuoro muodostui laulun harrastajista. Nimike Suomalaisen Oopperan kuoro tuli käyttöön nopeasti. Toiminta muuttui 1930-luvulla ammattimaisemmaksi, ja kuoro muodosti oman osastonsa oopperan organisaatiossa.
Nykyinen Suomen kansallisoopperan kuoro, maamme ainoa päätoiminen kuukausipalkkaa ympäri vuoden nauttiva laulajisto, on 53 korkeasti koulutetun laulajan yksikkö, jonka jokaisen jäsenen ammattinimike on oopperalaulaja. Monet heistä laulavat talon esityksissä välillä suuriakin rooleja. Solisti- ja kuorolaulaminen ovat kaksi kovin erilaista asiaa: solistina saa ja täytyy antaa äänensä loistaa kaikissa sävyissään, kuorossa kaikkien täytyy sovittaa oma äänensä yhteiseen kudokseen, muutoin kuoron sointi ei ole tasainen. Tämä vaatii suurta ja joustavaa ammattitaitoa.
Juhlakonsertin johti saksalainen Markus Stenz, päänumerona oli Johannes Brahmsin Ein deutsches Requiem, jonka solisteina lauloivat sopraano Helena Juntunen ja baritoni Arttu Takala. Ensin mainittu ihastutti ensin syvästi eläytyvällä tulkinnallaan Mariena Alban Bergin oopperasta Wozzeck kuulluissa erityylisissä fragmenteissa. Niissä orkesteri loihti sekä samettisen pehmeästi soivaa hämymattoa että rempseästi räväkkää marssimeininkiä ja kaikkea siltä väliltä.
Konsertti alkoi Brahmsin Traagisella alkusoitolla, jonka synkkyys tuntui kuvaukselta marraskuisesta Suomi-maisemasta. Teoksesta kuultiin hieno esitys, jossa traagisuus ei tutisuttanut liioitellusti, vaan verhoutui lohduttaviin kehyksiin. Lisää lohtua saatiin konsertin päätösnumerossa.
Brahms on säveltänyt Ein deutsches Requiemin itse valitsemiin tekstikatkelmiin luterilaisesta Raamatusta, eikä se noudata katolisen messun osajakoa. Soinnikas saksan kieli luo oman pehmentävän elementtinsä teokselle, jonka tarkoitus on pikemminkin lohduttaa surevia kuin rukoilla kuolleille armahdusta. Yli tunnin mittaisen teoksen tunnelmat vaihtuvat ääriosien syvästä murheesta väliosien voitokkaaseen lunastusriemuun. Sen sinetöi vakuuttavalla tavalla kolmannen osan loppupuolella tahdista toiseen jatkuva muuttuvien harmonioiden muuttumaton pohjasävel.
Sopraano- ja baritonisoolot tuovat oman hienostuneen lisänsä teoksen kudokseen. Helena Juntusen kirkkaan heleä ja Arttu Katajan soinnikkaan pehmeä ääni ja selkeä artikulaatio ihastuttivat omissa sooloissaan.
Markus Stenz vei teosta eteenpäin rauhallisesti ja tyylinmukaisesti antaen surumarssille sen tarvitseman raskauden, mutta ilman liioittelua. Sama tyylikäs maltillisuus leimasi myös suuria riemunpurkauksia. Soittajamäärältään maamme suurin – 110 vakanssia – orkesteri osoitti jälleen kerran kuuluvansa samaan loistavaan ykkösketjuun Helsingin muiden suurten orkestereiden kanssa. On aina suuri ilo kuulla sitä muuallakin kuin Kansallisoopperan montussa.
Vastaava kuoromestari Marge Mehilane ja tuore kuormestari Mauro Fabbri olivat valmentaneet kuoron kiitettävän hienoon juhlakuntoon. Sointi oli tasainen, pianissimosävyissä yleensä nautinnollisen hieno, eikä volyymin kasvaessakaan kuultu – kuten joskus menneisyydessä – kudoksesta ulospuskevia ääniä. Kuorosatsissa väliäänet ovat varsin tärkeitä soinnin mehevyyden takaajia. Alttostemmaan saattoi ajoittain haikailla hieman lisää soinnikasta volyymiä.
Oli hauska havaita kuoron siirtyneen nykyaikaan: poissa olivat paperinuotit sivunkääntöineen, käsissä oli näppärät padit. Luulenpa Brahmsin seuranneen pilvellään esitystä ja tekniikan suomaa apua varsin tyytyväisenä.
Suomen kansallisoopperan kuoron 80-vuotiskonsertti, kapellimestarina Markus Stenz. Kuoron valmennus Marge Mehilane ja Mauro Fabbri, solistit sopraano Helena Juntunen ja baritoni Arttu Kataja. Säveltäjänimet Johannes Brahms ja Alban Berg. Musiikkitalon konserttisali 4.11.2025.
