Ympäristökriisi on terveyskysymys

Hiljattain osallistuin Duodecimin podcastiin Seuraava potilas, jossa taloustieteen
professori Janne Tukiainen nosti aiheeksi bensaveron ja sen vaikutukset terveyteen. Korkea bensavero edistää terveyttä, ei tämä nyt harrastettu matala. Valaistuin, sillä ymmärsin, että kaiken ympäristöpuheen kärkenä pitäisi olla terveys.

Terveys on henkilökohtainen asia, monien huolenaihe ja vaikuttaa voimakkaammin päätöksiimme kuin se, että ilmakehässä on kilotonneja jotakin, jota on vielä enemmän Kiinassa kuin Suomessa, ja niiden kompensoimiseksi maksetaan jotakin jonnekin ja kuitenkin joku kaataa kaikki metsät, vaikka kukaan ei halua.

Planetaarinen terveys on monitieteinen lähestymistapa, joka korostaa ihmisen terveyden ja luonnon välistä riippuvuutta. Sen mukaan ihmisten hyvinvointi on sidoksissa luonnonjärjestelmien tasapainoon, ja siksi ilmastonmuutoksen, luontokadon ja resurssien ylikulutuksen vaikutuksia tulisi tarkastella suhteessa ihmisen terveyteen. Tavoitteena on löytää ratkaisuja, jotka edistävät sekä ihmisten että maapallon terveyttä ja kestävyyttä samanaikaisesti.

Ja kun puhutaan päästöistä ja terveydestä, kulttuuri on voittaja. Kulttuuri on useimmiten immateriaalia, sen vaikutukset ovat pitkäkestoisia ja sitäkin voi tuottaa yhä ekologisemmin. Taidelaitokset ovat varsin vikkelästi ottaneet ympäristövastuun osaksi toimintaansa, jopa Suomen kansallisoopperassa, joka sai viime vuonna Opera Award -gaalassa kestävyyspalkinnon ”ennakoivasta toiminnasta, jota ohjaavat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet”.

Jos haluatte tietää, mistä koituvat suurimmat kulttuurielämän päästöt, minä kerron: yleisöstä. Siitä, miten yleisö tulee paikalle. Toki joku voisi laskea kapellimestareiden henkilökohtaiset hiilijalanjäljet ja tällä perusteella laatia mustan listan orkestereille, mutta siihen taitaa vielä olla matkaa. Lyhytnäköisesti arvostamme kapellimestareita sitä enemmän, mitä enemmän he lentävät ympäriinsä.

Kulttuuri on tutkitusti terveyttä edistävää. Neurologi Markku T. Hyyppä ehdottikin kirjassaan Kulttuuri pidentää ikää jo vuonna 2014, että kulttuurisetelit tuotaisiin terveydenhoitoon liikuntaseteleiden ja ravintosuositusten rinnalle. Niiden teho olisi näitä suurempi.

Liikuntaan liittyy aina riskejä, ja ravintosuosituksia ihmiset omaksuvat huonosti. Olisi varmasti helpompaa kuulla lääkäriltä, että nyt olisi syytä käydä vähän useammin teatterissa, museossa ja konsertissa kuin kuunnella syyllistäviä kyselyjä viikoittaisesta kuntoilusta ja välipalojen ravintoarvoista. Ja fakta on, että ihmiset voivat sitä paremmin, mitä enemmän osallistuvat kulttuuritapahtumiin.

Hyypän kirjaan kokoamat tutkimukset osoittavat, että kulttuuripääomaan sijoittaminen edistää terveyttä. Siksi kulttuuripolitiikassa kannattaisi huolehtia erityisesti lastenkulttuurista ja seniorikulttuurista, ja varmistaa koulun tehtävä tasa-arvoisena kulttuurikasvattajana. Ja tämäkin on osa ympäristöpolitiikkaa.

Minna Lindgren

Kirjoittaja on kirjailija, toimittaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu