Radion sinfoniaorkesterilla jännittävien tarinoiden ilta
Ilan Volkovin johtamassa ohjelmamusiikin illassa seurattiin ensin, miten käy miehensä myrkyttäneelle naiselle. Seuraava tarina kertoi perheen keskosvauvan eloonjäämiskamppailusta. Nuorallatanssijan tasapainoilun jälkeen korviin piirtyi kuva kahden sotaisan pojan ja heidän isänsä kuolemasta.
Tuulikki Närhinsalo
Antonin Dvořákin sinfoninen runo Metsäkyyhky alkaa surumarssilla. Leskirouvaparka nyyhkii miehensä haudalla kyy povessaan: hän on myrkyttänyt miehensä. Pian vietetään iloisesti tanssahtelevat häät uuden miehen kanssa – mutta sitten alkaa tapahtua kummia. Itsepintaisesti kujertava metsäkyyhky soi naisen korvissa terveisinä murhatulta mieheltä. Musiikki kääntyy uhkaavan kauhuromanttiseksi. Pian nainen menettää itsesyytösten riivaamana järkensä ja tappaa itsensä. Kuoleman hetkelläkin kuuluu tumma kujerrus... Radion sinfoniaorkesteri (RSO) piirsi Ilan Volkovin johdolla upeasti soivan sävelfreskon.
Joel Järventaustan Fantasia pianolle ja orkesterille, solistina Joonas Ahonen, on osoitus tekijänsä ihanan monipuolisesta orkesterivärien käytöstä ja taidosta heittäytyä tunnelmasta toiseen joustavasti. Alun räiskyvä, rytmisesti mukavasti poukkoileva ja soinnillisesti helmeilevä energisyys kertoo nuorenparin iloisesta vauvan odotuksesta. Pianolla on välillä omat rivakan virtuoosiset soolojaksonsa. Jazzahtavasti svengaava ilo sammuu yht’äkkiä: vauva syntyy kuukausia ennen aikojaan. Musiikki muuttuu mietteliään tummaksi, viivähteleväksi; luottavainen toivo ja myrskyisäksi paisuva epätoivo vuorottelevat. Ahosen kristallinkirkas kuviointi solisee kuin vuoripuro. Piccolon pirteä kuviointi kääntää päälle uuden vaihteen: vauvan kuukausien sairaalajakso päättyy, on tulevaisuuden uskon vuoro. Musiikki tyyntyy rapsodisen melodiseksi, kuin kehtolauluksi. Vauva nukkuu, hengittää rauhallisesti, välillä säpsähdellen. Kaunis lopetus!
Arenan, Adriana Hölszkyn vinhasti viuhuvan teoksen takana on ajatus nuoralla tasapainoilevasta tanssijasta, jonka keho on jatkuvassa pienessä värisevässä liikkeessä. Putoamisvaara on kaiken aikaa läsnä – sitä taitavat kuvata muusikoiden huudahdukset. Jännittävät, eloisat sointikuvat vilistävät liukkaasti ohi silmien – siis korvien.
Leoš Janáček poimi orkesteriteoksiinsa aiheet usein kirjallisuudesta. Taras Bulba pohjautuu ukrainalaisen, venäjäksi kirjoittaneen Nikolai Gogolin – ukrainaksi Mykola Hohol – julmaan romaaniin ukrainalaisesta, puolalaisia vastaan taistelleesta kasakkapäälliköstä ja hänen kahdesta pojastaan. Kaikki kuolevat. Ensin Taras Bulba tappaa itse nuoremman poikansa, joka rakastuu puolalaisen kenraalin tyttäreen. Toinen poika jää vihollisen vangiksi ja hänet kidutetaan kuoliaaksi. Ei käy hyvin isällekään: vangiksi jäätyään hänet naulataan puuhun ja poltetaan.
Teoksen kolme osaa kertoo kunkin miehen tarinan värikkäästi: nuorten kielletty rakkaus soi lyyrisen hempeästi, kunnes se paljastuu. Toisen pojan vangitseminen ja kidutus syttyy riehakkaaksi voitonjuhlaksi tansseineen, ja isän kuolema soi väkevänä; orkesteriin liittyy urkujen juhlava pauhu. Lavea melodia kuvaa kuolevan, palavan miehen näkyä kansansa valoisasta tulevaisuudesta. Tjaah. Ei uhkaa Puola, ei, mutta…
Radion sinfoniaorkesteri, kapellimestarina Ilan Volkov, solistina Joonas Ahonen. Säveltäjänimet Dvořák, Järventausta, Hölszky ja Janáček. Musiikkitalo 29.10.2025.
