Yhteiskunnallista toivoa ja hyvinvointia – Juhani Pitkänen on vegaani valmentaja ja päihderiippuvaisten kuntouttaja
Entinen IT-ammattilainen Juhani Pitkänen vaihtoi uransa valmentamiseen ja rakentaa nyt hyvinvointia yksilöille ja yhteiskunnalle. Vegaanivalmentajana hän ohjaa niin triathlonisteja kuin päihdekuntoutujiakin sekä tukee vähävaraisia perheitä konkreettisilla teoilla.
Solja Virtanen
Personal trainer Juhani Pitkänen tunnetaan intohimostaan valmennukseen, kasvisruokaan ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Pitkäsen asiakaskunta koostuu huippukuntoisista triathlonisteista ja ultrajuoksijoista toipumassa oleviin päihderiippuvaisiin.
Pitkäsen polku valmentamisen pariin alkoi vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun silloinen työkaveri kertoi ilmoittautuneensa henkilökohtaisen kuntovalmennuksen eli PT-kurssille. Pitkänen oli tuolloin omien sanojensa mukaan hurahtanut ravitsemukseen ja treeniin täysin, ja jäikin kurssin myötä valmentamisen tielle.
“Eniten motivoi auttaa ihmisiä saavuttamaan tavoitteita, joita he alunperin pitivät mahdottomina. Tiedän myös omakohtaisesti, millainen vaikutus kovien fyysisten haasteiden läpäisemisellä voi olla pystyvyyden tunteeseen normiarjessa”, Pitkänen kertoo.
“Vegaanina motivoi näyttää esimerkkiä, että vegeruoalla voi urheilla täysipainoisesti sekä auttaa muita kasvissyöjiä koostamaan ruokavalionsa treenaamista tukemaan”, hän jatkaa.
Pitkänen kertoo valmentamisen tapahtuvan valtaosin verkon välityksellä, jolloin treenata voi missä vaan ja mihin aikaan päivästä vain. Hän sopeuttaa yksilöllisen valmennusohjelman valmennettavan aikataulun ja palautumisen mukaan. “Samanlaisia viikkoja asiakkaillani on harvoin – siitä pidän huolen”, Pitkänen toteaa.
Pitkänen on noudattanut vegaanista ruokavaliota vuodesta 2017, mutta kiinnostus heräsi alunperin jo paljon aiemmin.
“Innostuin vegaaniruokavaliosta jo 90-luvun lopussa hardcore-punkin kuuntelun ansiosta. Kokeilu jäi silloin lyhyeksi, kun luulin voimailupiirien väitteen siitä, että treeneissä kehittyminen vaatii eläinten syömistä, olevan totta”, Pitkänen sanoo.
Vuonna 2017 Pitkänen päätti osallistua Vegaanihaasteeseen kokeillakseen, miten kasviperäinen ruoka ja kova harjoittelu todella sopisivat yhteen.
“Hyvin sopivat. Juoksin muun muassa samana vuonna viiden parhaan joukkoon ensimmäisessä yli sadan kilometrin polku-ultrakisassani”, Pitkänen toteaa.
Pitkänen kertoo huomanneensa muun muassa palautuvansa nopeammin vegaaniseen ruokavalioon vaihdettuaan. Hän ei tuputa kasvisruokavaliota valmennettavilleen, mutta auttaa tietenkin asiasta kysyviä. Pitkänen myös seuraa jatkuvasti alan tutkimuksia ja hyödyntää niitä valmennustyössään.
“Koen, että tutkimustiedon lisääntyessä ja kasviperäisten ruoka-aineiden monipuolistuessa urheilijoidenkin on nykyään helpompi menestyä kasvisruokavaliolla, kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Proteiinin osalta ei ole minkäänlainen ongelma urheilijana esimerkiksi puolittaa eläinperäisten ruokien kulutustaan”, Pitkänen toteaa.
Suunnitelmallisuus avaimena onnistumiseen
Kuten aina uusia tapoja opeteltaessa, suunnitelmallisuus on avainasemassa.
“Täysvegaanius vaatii alkuun suunnitelmallisuutta, mutta uudet rutiinit saa varmasti hiottua kuntoon jo kuukaudessa”, Pitkänen sanoo.
Pitkänen kehottaa varmistamaan ensialkuun riittävän energian ja proteiinin saannin sekä tarkistamaan Vegaaniliiton sivuilta vegaanin pakolliset ravintolisät. “Urheiluravinteista suosittelen voimailijalle kreatiinia, jota kasvissyöjä ei saa ruokavaliostaan. Proteiinilisäkin voi tulla tarpeeseen, myös kestävyystreenaajille, joiden proteiinisuositus on kovalla treenikaudella jopa voimailijoita suurempi.”
“Kun proteiinin- ja energiansaanti on riittävää, ei uusissa tutkimuksissa olla nähty eroa lihaskasvussa kasvisruokavalion ja sekaruokavalion välillä. Minimimäärä proteiinia lihaskasvun optimointiin on noin 1,6 g per painokilo per päivä, täysin kasviperäisellä ruokavaliolla voi varmuudeksi syödä hieman enemmänkin, monipuolisesti päivän mittaan proteiininlähteitä yhdistellen”, Pitkänen tarkentaa.
Entä miten Pitkänen ohjeistaisi sekasyöjää, joka haluaa muuttaa ruokavaliotaan kasvispainotteisemmaksi mutta ei ole vielä valmis ryhtymään vegaaniksi?
“Suosittelisin ehkä pesco-vegetaarista ruokavaliota, joka olisi pääosin kasviperäinen, mutta johon sisältyisi vähän rasvaista kalaa – ja etenkin muualla kuin kotona syödessä myös kananmunaa ja maitotuotteita. Tuossa yhdistyisi rentous ja samalla varmistettaisiin esimerkiksi välttämättömien rasvahappojen ja koliinin saanti ilman, että asiaa tarvitsee sen enempää pohtia”, Pitkänen vinkkaa.
Pitkänen pitää liikunnan merkitystä ihmisen hyvinvoinnille itsestäänselvänä asiana. Hän kokee kuitenkin yhteiskunnan erottelevan asioita edelleen tarpeettomasti, ja asettavan akateemisuuden ja ajattelutyön vastakkaisiksi asioiksi liikunnallisuudelle.
“Tämä on tavallaan ironistakin, kun ottaa huomioon, miten tutkimustiedon vastaista kyseessä oleva ajattelu on. Etenkin luonnossa tapahtuva aerobinen liikunta tukee aivojen hyvinvointia ja on hyvää vastapainoa laatikoiden sisällä tapahtuvalle nykyelämälle.“
Uutta tietoa Pitkänen hankkii seuraamalla useita erilaisia medioita.
“Tilaan koulutettujen ravitsemusasiantuntijoiden kuukausittaisia tutkimuskatsauksia, kuuntelen laadukkaita podcasteja ja saan uudet tutkimukset Pubmedistä sähköpostiini. Ostan alan kirjallisuutta ja keskustelen myös usein koulutettujen tuttujen kanssa eri aiheista”, Pitkänen toteaa.
Yleispätevää neuvoa kysyttäessä Pitkänen toteaa avaimen parempaan kuntoon olevan ravitsemuksessa.
“Ruokavaliolla on kunnonkin kehityksen kannalta keskeinen merkitys – viimeistään keski-iän koittaessa ei auta miten treenaa, jos syöminen on retuperällä. Tietokirjailija Michael Pollanin klassikkohokema 'eat real food, not too much, mostly plants' on hyvä edelleen.”
Konkreettisia tekoja yhteiskunnan hyväksi
Treenattaviensa unelmien saavuttamisen ohella Pitkästä motivoivat myös yhteiskunnalliset arvot. Pitkänen on muun muassa valmentanut entisiä päihderiippuvaisia Strength for a Reason -projektin kautta.
“Projekti sai alkunsa, kun sain somen kautta yhteydenoton eräältä pidemmän aikaa päihteettömänä olleelta polkujuoksijalta, joka kertoi tuttavapiirissään olevan juoksusta kiinnostuneita päihdekuntoutujia. Soiteltiin ja päätettiin perustaa heille oma valmennusryhmä”, Pitkänen kuvailee projektin taustoja.
“Itselläni ei ole taustaa kovien huumeiden käytöstä, mutta tiedostan, miten pienestä on kiinni, että sille tielle voi lipsahtaa etenkin hurjimpina nuoruusvuosina, joita itsellänikin oli muutama”, Pitkänen lisää.
“Etenkin aerobisen harjoittelun tiedetään tukevan toipuvien addiktien kuntoutusprosessia ja yhteisöllisyys oli porukassamme hienoa. Tärkein pointti oli kuitenkin osoittaa, että yhteiskunnan 'toivottomiksi' leimaamat henkilöt pystyvät usein mihin vain, jos heille antaa mahdollisuuden.”
Projektista saatiin monta hyvää esimerkkiä, miten kuntoutuminen on antanut elämälle uutta suuntaa.
“Projektissa mukana olleet sitoutuivat harjoitteluun tiukasti, ja moni juoksi myöhemmin jopa ultramatkoja polkukisoissa. Sittemmin heistä on tullut muun muassa kunnallisvaaliehdokkaita, yrittäjiä ja terveydenhoitoalan ammattilaisia”, Pitkänen iloitsee.
Päihderiippuvaisten kuntoutustoiminnan ohessa Pitkänen auttaa myös oman alueensa vähävaraisia lapsiperheitä sadan euron kuukausittaisilla ruokakasseilla.
“Perheet ovat löytyneet muun muassa Hope-yhdistyksen avulla ja ruoat kustannan itse. Alusta alkaen lähtökohtani oli tehdä hyviä juttuja ympäröivälle yhteiskunnalle ja tällainen suora toiminta motivoi erityisesti. Tietenkin se on myös hyvää markkinointia, sillä ihmiset ostavat mielellään palveluita yritykseltä, jonka arvomaailma resonoi”, Pitkänen sanoo.
