Kommentti: Vihreät sai parannuksia velkajarruun, vasemmistoliitto keskittyi jälleen profiloitumiseen
Vihreät neuvotteli velkajarruun huomattavia parannuksia, mutta poliittisen huomion vei vasemmistoliitto, joka sai profiloitua itsensä periaatteellisen vastarinnan ääneksi. Vasemmistoliiton vaisu osallistuminen neuvotteluihin ja spinnaus julkisuudessa jälkikäteen ei ole mikään uusi ilmiö.
Johanna Kohvakka
Tiistaina parlamentaarinen työryhmä hyväksyi sovun kansallisista finanssipolitiikan säännöistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomi sitoutuu yhteisiin talouspolitiikan pelisääntöihin ja ennalta asetettuihin tavoitteisiin yli hallituskausien. EU:n finanssipoliittiset säännöt edellyttävät tällaista kansallista toimeenpanoa, joten jonkinlainen ratkaisu olisi joka tapauksessa syntynyt.
Vihreät eivät olleet hallituksen alkuperäiseen esitykseen tyytyväisiä. Siksi vihreät neuvottelivat tiiviisti loppuun asti, onnistuivat saamaan läpi monia merkittäviä parannuksia ja pystyivät hyväksymään lopputuloksen.
Kyse oli siis siitä, oliko kompromissiin saatu riittävästi heille tärkeitä muutoksia. Kun neuvotellaan tiukasti viimeiseen asti ja omia ehdotuksia saadaan läpi, olisi myös poliittisesti epäjohdonmukaista todeta, että kiitos näistä muutoksista, mutta valitsemme mieluummin symbolisen voiton julkisuudessa.
On myös selvää, että kovien neuvottelujen läpikäyminen, kompromissien tekeminen ja lopputuloksen hyväksyminen osoittaa yhteistyökykyä, kun esimerkiksi hallituskumppaneita seuraavan kerran valitaan. Politiikan areenalla kyse on kuitenkin ennen kaikkea kyvystä tehdä yhteistyötä – yksikään puolue ei yksin muuta maailmaa.
Nyt neuvottelujen päätyttyä suuren osan huomiosta vei kuitenkin vasemmistoliitto, joka pääsi profiloitumaan periaatteellisen vastarinnan äänenä, ja onnistui myös saamaan viestinnällään kohinan aikaan sosiaalisessa mediassa. Useilla somekanavilla tuli vastaan ilmoituksia vihreitä äänestäneiltä, miten he jatkossa äänestävät vasemmistoliittoa. Vasemmistoliittolaiset jakoivat meemejä siitä, kuinka nyt eduskunnassa olisi vain oikeistopuolueita ja vasemmistoliitto.
Mitä neuvotteluissa sitten tapahtui? Verden tietojen mukaan vasemmistoliitto oli jo varhaisessa vaiheessa ilmoittanut, että tämä ei heille käy eikä vasemmistoliiton kokousedustaja käytännössä tuonut mitään esityksiä pöytään sen jälkeen, kun varsinaista pohjaesitystä kompromissiksi ryhdyttiin käsittelemään. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela oli poissa melkein joka kokouksesta.
Kyse ei ollut ensimmäisestä kerrasta, kun vasemmistoliitto jättäytyi taka-alalle itse neuvotteluissa ja profiloitui jälkikäteen näkyvänä kriitikkona.
Verden tietojen mukaan myös Helsingin kaupunginvaltuuston ryhmäneuvotteluissa vasemmistoliiton edustajat ovat usein jättäytyneet taka-alalle ilman mitään panosta, mutta keränneet sitten sosiaalisessa mediassa pisteet kritisoimalla, miten Helsingissä tehdään huonoja päätöksiä. Kritiikki on tyypillisesti kohdistunut erityisesti vihreisiin, vaikka puolueiden kannat ovat usein olleet lähes identtiset. Tämä todennäköisesti siksi, että juuri vihreiden äänestäjäkunnasta uskotaan olevan eniten ääniä haalittavana.
Tyytymättömyys ei kuitenkaan rajoitu vihreisiin vaan myös muissa puolueissa on oltu pettyneitä vasemmistoliiton toimintatapoihin. Vasemmistoliitolle olikin Verden tietojen mukaan jokunen vuosi sitten Helsingin valtuustossa sanottu, että jos spinnaaminen ja opposition esittäminen ei lopu, hyvä ratkaisu olisi, että he eivät enää jatkossa osallistuisi ryhmien välisiin neuvotteluihin lainkaan ja kokeilisivat oppositiota ihan täysipainoisesti.
Taktiikkana spinnaus toki toimii sosiaalisessa mediassa sekä hetkellisesti gallupeissa ja jopa vaalituloksissa, mutta politiikka on viime kädessä yhteistyötä ja konkreettisten tulosten aikaansaamista.
Vaikka vasemmistoliitto sai hetkeksi runsasta näkyvyyttä ja vihreät joutuivat puolustamaan vastuunkantoaan, todellinen vaikutusvalta ja arvostus syntyvät neuvottelupöydässä – ei sen ulkopuolella.
