Helsingin kaupunginorkesterin konsertti vei Suomesta Englannin kautta Amerikkaan
Luka Coezee on kolmen kansainvälisen sellokilpailun voittaja. Niistä viimeisin oli Helsingissä syksyllä 2023 järjestetty Paulon kilpailu. Sen jälkeen nyt 21-vuotiaasta taiturista on tullut sellotaivaan kysytty kiintotähti.
Tuulikki Närhinsalo
Aulis Sallinen, tänä vuonna 90 vuotta täyttänyt varsinkin oopperoistaan tunnettu sävelten jättiläinen, voitti 1970-luvun alussa järjestetyn sävellyskilpailun, jolla haettiin uutta musiikkia Finlandia-talon konserttisalin joulukuussa 1971 pidettyyn avajaiskonserttiin. Voittajateos, kovin maltillisesti modernia sävelkieltä edustava Sinfonia nro 1 avasi Osmo Vänskän johtaman konsertin hienosti soivana, levollisena tulkintana. Kyllä vain: teoksessa soi rauhaisa suomalainen petäjäinen tuntu sibeliaanisine vivahteineen. Heräsi halu kuulla Sallisen sinfonioita lisää – niitä piisaa yksi enemmän kuin Sibeliuksella, eli kahdeksan.
Illan odotettu solisti, 21-vuotias kanadalainen Luka Coezee voitti kaksi vuotta sitten Helsingissä kansainvälisen Paulon sellokilpailun. Sen jälkeen 1-vuotiaana sellonsoiton aloittanut Coezee on kiertänyt maailmaa uutterasti; orkesterisolistina, kamarimuusikkona ja sooloresitaalein ja jatkaa edelleen opintojaan Saksassa. Hänen ensimmäinen soittimensa oli alttoviulu, jonka pohjaan oli isketty sellopiikki, sillä miniselloja ei ollut - eikä liene vieläkään – olemassa, kuten miniviuluja pikkuruisille soittajille.
Edward Elgarin konsertto kaikessa värikkyydessään sopii Coezeen tulkittavaksi mainiosti. Hän ottaa kaiken irti alun mahtipontisesta melankoliasta, nauttii ja antaa yleisön nauttia jatkon viivähtelevistä pianissimojaksoista ja mietteliäästä, hetkittäin kipakakoiden repliikkien katkaisemasta tunnelmoinnista. Scherzon ilakoiva leikkisyys saa hänen aina intonaatiotarkan virtuositeettinsa lentoon, kunnes finaali vie taas synkkiin sävyihin.
Konsertissa oli käytössä upouusi sellokoroke, jonka ääniaukkojen on määrä antaa lisää kaikupohjaa soittimelle. En kyllä täysin vakuuttunut sen paremmuudesta vanhaan laatikkomalliin verrattuna – ettei vain olisi ylimääräisellä kaikukopallaan pehmentänyt soinnin kiinteää ydintä…
Konsertin päätti Charles Ivesin 2. sinfonia. Teoksessa lainehditaan yli Atlantin saksalaisen raskaan sarjan romantiikan ja Amerikan alkuperäisväestön melodiikan välillä. Finaalissa Ives panee ranttaliksi. Kuullaan huumoria pursuava kansanlaulujen ja marssien kimara, joka päättyy yht’äkkiä räävittömään riitasointuun.
Osmo Vänskä, USA:ssa Minneapolisin maineikasta orkesteria parikymmentä vuotta kipparoineena tuntee Ivesinsa. Niin tunsi myös Susanna Mälkki, joka johti teoksen RSO:n konsertissa vajaat kaksi kuukautta sitten. Mikäs siinä; kertaushan on opintojen äiti, mutta olisi Ivesilla muitakin sinfonioita. Taas muistelin Gustav Mahleria, joka aikoinaan sanoi Sibeliukselle, että sinfonian pitää sisältää koko maailma. Niin taisi ajatella Iveskin, mutta eri mantereelta katsottuna.
Helsingin kaupunginorkesteri, johtajana Osmo Vänskä, solistina Lika Coezee, sello. Sallinen, Elgar, Ives. Musiikkitalon konserttisali 8.10.2025.
