Miltä Oulu näyttää kulttuuripääkaupunkivuoden kynnyksellä

Tuulikki Närhinsalo

Euroopan ensimmäinen kulttuuripääkaupunki oli Ateena vuonna 1985. Aluksi nimityksen sai vuosittain yksi kaupunki kerrallaan, mutta uuden vuosituhannen kunniaksi kaupunkeja oli vuonna 2000 peräti yhdeksän, niistä yhtenä Helsinki. Sen jälkeen on usein ollut yhtä aikaa kaksi kulttuuripääkaupunkia, näin mm. 2011, jolloin ne olivat Turku ja Tallinna.

Viime vuosina on toiminta laajentunut alueelliseksi, ja niinpä Oulu on kulttuuripääkaupunkisateenvarjon alle koonnut peräti 39 muuta kuntaa Pielavedeltä Ranualle ja Kuusamoon saakka. Mukana ovat myös Kemi ja Tornio. Toivon mukaan pirstaloituminen näin laajalle alueelle ei syö resursseja Oululta. Sen täytyy voida majakkana loistaa kulttuurin valoa kauas ympärilleen. Tapahtumaa pyörittävä koneisto on moniosastoinen ja monikymmenpäinen, ohjelmajohtaja on kokenut organisaattori Samu Forsblom.

Kulttuuri-Oulun imagossa surettaa, että kun komean historian omannut valtakunnallinen tanssitapahtuma Arktiset askelet vietti viime keväänä 40-vuotisjuhlaansa, siitä tuli myös tapahtuman hautajaiset. Rahahanat sulkeutuivat, kiitos järjettömän "kulttuuri on luksusta, johon nyt ei ole varaa" -politiikan. Ei tanssitaide Oulusta silti ole kuollut; tanssin keskus JoJo järjestää Ouka-tanssitapahtumaa sekä erilaisia vierailuesityksiä, ja kaupungissa on eri tavoin profiloituneita tanssiopistoja klassisesta baletista twerkkaukseen ja kaikkeen siltä väliltä.

Oululaiset kuvataiteilijat, myös heistä valtakunnallisesti tunnetuin, Moosa Myllykangas, ovat pitkään kaivanneet kaupunkiin edes yhtä nykyisiä gallerioita suurempaa, ammatillisesti korkeatasoista taidegalleriaa. Näyttelyitä on järjestetty mm. taidetalo Valveessa ja taiteilijoden omissa työskentelytiloissa. Ilon aihe lienee uusi museo- ja tiedekeskus Tiima, joka avautuu ensi vuonna. Siellä on koti maamme ensimmäiselle tiedekeskukselle Tietomaalle, joka perustettiin vuotta ennen Vantaan Heurekaa, Pohjois-Pohjanmaan museolle, kahdeksalle näyttelysalille, immersiiivisille tiloille ja työpajoille. Näyttelysali ei kuitenkaan ole sama kuin ammattimaisesti hoidettu galleriatoiminta.

Kaupungin korkeakulttuurin linnakkeilla Oulu Sinfonialla ja Oulun teatterilla tuntuu pyyhkivän hienosti. Orkesterissa soittaa 63 muusikkoa ja sen taso kestää vertailun maan suurimpien orkestereiden kanssa. Ylikapellimestarista, Rumon Gambasta, on tullut yleisön suursuosikki. Esiintymisiä on paljon myös kotiareenan, yli 800-paikkaisen Madetojan salin ulkopuolella. Lapset ja vanhukset otetaan ohjelmistosuunnittelusssa hienosti huomioon, myös eri musiikin genret jazziin ja viihteeseen asti. Konserttien keskimääräinen täyttöaste on huima, yli 90 prosenttia.

Ohjelmisto on pitkälti tasa-arvoisuusperiaatetta noudattava ja konsertit usein viisaasti kaksinapaisia – uusinta uutta ja tuttua vanhaa. Hyvä esimerkki oli virolaisen kulttisäveltäjän Arvo Pärtin syntymäpäiväkonsertti 11.9. Sali oli täpötäysi. Anu Talin johtamana kuultiin Pärtin Fratres-teoksen lisäksi venäläisen Sofia Gubaidulinan Impromptu huilulle, viululle ja jousiorkesterille sekä 32-vuotiaan virottaren, Alisson Kruusmaan Five arabesques kamariorkesterille. Jälkiruoaksi soi sinfonioista ehkä kaikkein tunnetuin, Beethovenin "tatatataa, tatatataa" eli Kohtalonsinfonia.

Alisson Kruusmaan teoksessa soi hauras, hiljainen ja hidas kauneus, joka tuntuu kulkevan Arvo Pärtin avaamaa latua varovaisesti myötäillen. Alissonin nimi kannattaa painaa mieleen. Nyt hänen musiikkinsa on tunnettua, palkittua ja kiitettyä Viron lisäksi mm. Alankomaissa ja Yhdysvalloissa. Suomessa ei hänen musiikkiaan juurikaan ole kuultu, mutta jo pian voi olla toisin.

Oulu Sinfonia ja Oulun teatteri tekevät hedelmällistä yhteistyötä tuottamalla teatterin lavalle oopperaesityksiä. Mozartin Taikahuilun yhteensä 35 lopppuunmyytyä iltaa vuosina 2023 ja -25 tavoitti yli 26.000 kuulijaa.

Ensi vuoden yhteistyön suursatsaus on Cecilia Damströmin säveltämä saamelaisooppera Ovllá. Sen libretto on norjansaamelaisen Siri Broch-Johansenin, ja tekijäjoukossa on vahva saamelaisedustus. Ensi-ilta 16.1.2026 tulee olemaan kulttuuripääkaupunkivuoden kiintoisa musiikillinen startti. Ohjaaja on Heta Haanperä, koreografi Lappiin muuttanut entinen Kansallisbaletin tanssija Auri Ahola, kapellimestari Rumon Gamba.

Teatterin omassa ohjelmistossa näkyy ajankohtaisuus. Näytelmien teemoissa käsitellään maahanmuuttoa ja ilmastoasiaoita, mutta vakavien aiheiden rinnalla tehdään stand up -komiikkaa ja improvisaatioteatteria. Lapsille, vauvaikäisistä alkaen, on omat juttunsa.

Musikaaliesitykset ovat olleet erityisen suosittuja. Muutaman vuoden takainen suursatsaus Billy Elliott oli jymymenestys. Nyt ohjelmistossa oleva Cyndi Lauperin säveltämä Kinky Boots ällistyttää ja ihastuttaa upealla toteutuksellaan. Alma Lehmuskallion vauhdikas, hienoilla detaljeilla höystetty ohjaus, Henri Sarajärven lennokas koreografia, erinomaiset laulavat näyttelijät – kuinka komeasti kajahtivat myös suuret kuoronumerot! – ja Pasi Hiltulan johtama yhdeksänhenkinen bändi repäisevät yleisön riemukkkaasti irti arjesta. Eikähän teos pelkkää riemua tarjoa, vaan myös syvästi koskettavaa pohdiskelua ihmisten erilaisuudesta.

Drag Queen Lola on loistava Pekka Hiltunen, muissa suurissa rooleissa ihastuttivat 12.9. mm. Valtteri Aaltonen kenkätehtaan johtajana (olisiko sukua Tampereelle kenkätehtaan perustaneelle Emil Aaltoselle?), Elina Korhonen (tyylikäs tyttöystävä), Titta Toivanen (railakas tehtaan työntekijä) ja Aki Pelkonen (iso änkyrä, joka oppii hyväksymään erilaisuudet).

Oma lukunsa on Lolan Enkeleiden joukko, kuusi julmetun taitavaa korkoihin ja hepeneihin sonnustautunutta tanssin ammattilaista. Mathias Boeryd, Mikko Elias, Valtteri Gutev, Emil Pohjanen, Saku Tonteri ja Tino Virta; teille nostan hattua erityisen korkealle.

Kulttuuripääkaupungin koko ohjelmapaketti julkistetaan vasta marraskuussa. Silloin tiedämme, mitä kaikkea tuleva vuosi tuo Oululle ja ympäristökunnille tullessaan ja minkälaisen nosteen vuosi tuo olemassa olevalle kulttuuritarjonnalle.