Kuuntele Kallion koulun kelloa
Helsingin Kallion ala-asteen saneerauksen yhteydessä koululle tehtiin kokonaistaideteos, jonka osana välitunnin merkkiääneksi sävellettiin pätkä kimalaisten surinaa ja lintujen laulua.
"Soittoäänen piti olla sellainen, joka ilahduttaisi lapsia, koulussa työtä tekeviä, lähiympäristön asukkaita ja liittyä teemaan, joka oli pörriäisiä ja luonnon monimuotoisuutta", kappaleen säveltäjä Laura Naukkarinen kertoo.
Saara Ekströmin suunnitteleman kokonaistaideteoksen lähtökohta on siitepöly. Minkälainen ääni on siitepölyllä?
"Siinä on mielikuvitukselle töitä. Se voi olla leijuvaa ääntä tai sellaista, joka takertuu pölyttäjien raajoihin, semmoista mukaan tempautuvaa."
Naukkarinen kertoo tehneensä kenttä-äänityksiä Kemiön saarella.
"Äänitin pörriäisiä, lintuja ja pölyttämisen äänimaailmaa ja sitten soitin niiden päälle erilaisilla instrumenteilla pieniä melodiakulkuja."
Kokonaisuudeksi valittiin nouseva yhdistelmä metallisesti soivia instrumentteja ja sen päälle luonnonääniä; heinäsirkkoja, lintuja ja lopuksi mehiläisen surinaa.
Koululaisille oma niitty
Teoskokonaisuus syntyi prosenttitaideperiaatteesta: kaupungin rakennushankkeissa osa varoista budjetoidaan taiteelle. Varoja kuratoi Helsingin taidemuseo HAM, joka valitsi Ekströmin toteuttamaan Kallioon taidetta ala-asteelle.
"(Lähtökohta) oli tuoda mikroskooppiset muodot ja maailmat osaksi ja näkyväksi koululaisten arkiympäristöä", Ekström kertoo.
Teos koostuu neljästä elementistä: merkkiääni, koulun pihalle asettunut sarja värikkäitä betoniveistoksia, taulu koulun käytävällä ja Luonnonperintösäätiölle osoitettu lahjoitus.
Välitunneilla lapset kiipeilevät ja istuvat mielikuvituksellisten näköisten veistosten päällä.
"Ne ovat mallinnettu siitepölyhiukkasista mikroskoopilla Cardiffin yliopistossa", Ekström taustoittaa. Värimaailma myötäilee koulun seinien sävyjä.
Sisätiloissa oleva taulu ammentaa perinteisestä biologian ja kasvitieteen kuvastosta; linnut ja peurat seikkailevat.
Loppuosalla budjetista entisöidään niitty, jonka kummeiksi koululaiset pääsevät.
"Luonnonperintösäätiö yhdessä koulun kanssa suunnittelee jatkoprosessia. Koululle nimetään oma niitty ja säätiön kautta tulee myöhemmin informaatiota, mitä niityllä tapahtuu ja minkälaista lajistoa siellä on", Ekström kertoo.
