Huomio yritysjohtamiseen talouskasvun ongelmia ratkaistaessa

”Suomessa ollaan ylimielisiä juntteja”, otsikoi Suomen Kuvalehti 32/2025 juttunsa, joka liittyi suomalaiseen johtamiseen. Aiheena oli Aalto-yliopiston ja konsulttiyritys Accenturen selvitys, joka kartoitti sitä, miten suomalaisten yritysten johtohenkilöt ovat kokeneet tunteiden vaikuttaneen päätöksentekoonsa.

Selvityksen mukaan suomalaisyritysten merkittävä kasvun este on hallitusten tunnetaitojen puute.

Kesäkuussa Suomen Kuvalehdessä Elinkeinoelämän hallituksen puheenjohtaja Aaro Cantell sanoi, että vain 12–17 prosenttia suomalaisista yrityksistä haluaa kasvaa. Hän huomautti, että jos kasvu ei ole edes tavoitteena, sitä tuskin tapahtuu sattumalta.

Aalto-yliopiston selvityksen mukaan yrityksissä ei ole osattu ajatella riittävän syvällisesti, minkä johdosta on joko päädytty tekemään niin kuin aina ennenkin tai ihastuttu omiin uusiin ajatuksiin miettimättä tarkemmin, kertoo Aalto-yliopiston strategisen johtamisen professori Timo Vuori Kuvalehdessä.

Yritysjohdon osaaminen tai motivaatio on yksi keskeinen tekijä talouskasvun edistämisessä, mutta huomiota siihen kiinnitetään kovin vähän.

Suomen talouden suuri kolhu aikanaan oli Nokian romahtaminen. Sivulauseissa sentään viitataan, että yrityskulttuurilla ja johtamisella oli asiassa osansa. Kun yrityksellä on johtava asema nopeasti kasvavilla kansainvälisillä markkinoilla, mutta se menettää sen, on vaikea kuvitella mistä muusta kuin johtamisen ongelmista se johtui. Yritys tarvitsee eri vaiheissa erilaista johtamista. Sekä omistajan että johtajan pitäisi se ymmärtää.

Vuori mainitsee juuri Nokian esimerkkinä. Hänen mukaansa tosiasioiden tunnustaminen viivästyi tunnesyistä, kun kännykkäbisnes vaikeutui.

Nokiasta on sentään puhuttu, mutta Fortumin johto on päässyt vähemmällä. Yhtiö myi sähköverkkonsa, siis tasaisen varman tulolähteen, Carunalle ja investoi Venäjälle ja fossiiliseen energiaan. Yritys ilmeisesti oli saada pääoma tuottamaan paremmin, mutta toisin kävi. Kyse ei ole jälkiviisaudesta, kyllä aikanaan puhuttiin molempiin liittyvistä riskeistä.

Hallituksen ehkä kallein yritys vauhdittaa kasvua on ollut yhteisöveron alentaminen.

Maallikko voisi kuvitella, että se pikemminkin laskee kuin nostaa motivaatiota toiminnan tehostamiseen tai uuden innovoimiseen: samalla vaivalla ja panostuksella saa entistä enemmän rahaa käteen.

Mutta ei tarvitse tyytyä maallikon mutuun. Käytettävissä on sekä tilastotietoa että asiantuntija-arvioita, joiden mukaan keino ei tehoa.

Suomessa on keinoa yritetty kaksi kertaa 2000-luvulla, eikä mikään viittaa siihen, että se olisi auttanut. Sen sijaan osingot ovat nousseet.

Riippumattomat taloustieteilijät ovat ainakin lähes poikkeuksetta tyrmänneet yhteisöveronalennuksen kasvukeinona. Elinkeinoelämän edustajat asettelevat sanansa toisin.

Suomen Kuvalehti siteeraa Cantellia, jonka mukaan ”langalla on vaikea työntää, jos ei ole kasvuhalua”.

Cantell kuitenkin uskoo, että alennukset vievät kasvua ”ainakin pienen pykälän eteenpäin”.

Suomen suurin yhteisöveron maksaja on OP-ryhmä. Sen pääjohtaja Timo Ritakallio puolusti aikanaan Yleisradiossa vahvasti yhteisöveron alennusta ja sen vaikutusta kasvuun.

Mutta kun häneltä kysyttiin, miten OP-ryhmä hyödyn käyttää, vastaus oli, että se käytetään kokonaan asiakasomistajien hyväksi. Siis käytännössä jaetaan omistajille.

Eli juuri niin kuin kriitikot arvelevat.

Langalla työntämiseltä vaikuttaa myös hallituksen vahva pyrkimys saada lisää tarjontaa työmarkkinoille. Ainakin vallitsevassa suhdanteessa näyttää siltä, että motiivina on ollut enemmän vahva usko kuin vaikutusarviot.

Kysyntää työvoimalle ei samassa suhteessa ole, mutta seurauksena on ollut ostovoiman heikentäminen siellä, missä se päätyisi todennäköisimmin suoraan kulutukseen. Yleisemmin yhteiskunnassa näyttää epävarmuus lisääntyneen, mikä helposti hillitsee kulutusta.

Niinpä erityisesti rakennusalan lama saattaa olla merkittävästikin harjoitetun politiikan seurausta.

Yrityksen johtaminen on vaikeaa. Menestystarinat ovat harvinaisia, eikä virheitä voi välttää.

Mutta talouskasvu vaatii oikeita, sitä tukevia päätöksiä yrityksissä.

Ennen kaikkea se on kiinni yritysjohtajista ja omistajista, mutta kyllä poliitikotkin jotain voivat tehdä motivoidakseen yrityksiä. Nyt yleisesti tuetaan olemassaolevaa, kun pitäisi rohkaista uutta.

Nyt kasvua on siis haettu veronalennuksia, jotka enimmäkseen valunevat omistajien taskuihin. On lisätty työvoiman tarjontaa, mutta se ylittää kysynnän. Jos talouskasvu vauhdittuu, työvoiman kysyntä oletettavasti kasvaa. On myös heikennetty työntekijän asemaa suhteessa työnantajaan. Sillä voi olla merkitystä joissain tapauksissa, mutta uudistus lienee enemmän periaatteellinen kuin kasvua tukeva.

Yritysjohtamisen ongelmien ratkaisu ei ole helppoa. Mutta ongelman ratkaisun ensimmäinen askel on sen tunnustaminen.

Ratkaistaan kasvun esteitä siellä, missä niitä todella on.