Nimi on osa tarinaasi – annetaan sen kuulua
Nimi on olennainen osa identiteettiä, ja siihen suhtautuminen paljastaa paljon, kirjoittaa Aicha Manai. Nimen käyttö viestii kunnioituksesta ja vahvistaa kuulumisen tunnetta. Ei myöskään kannata tehdä oletuksia toisen taustasta tai kielitaidosta vain nimen perusteella.
Nimeni on Aicha Manai ja olen tottunut siihen, että sitä yritetään lausua monin eri tavoin: Aika, Asha, Aitsa, Aiiiizha, Aisa, ja niin edelleen. Kerran eräs puhelinmyyjä aloitti soittonsa reippaalla itsevarmuudella ja kysyi: “Oliko se Manain Akka puhelimessa?” – siitä saatiin hyvät naurut molemmin puolin.
Nimi on olennainen osa identiteettiä ja kulkee mukana koko elämän. Joskus se kuulostaa eksoottiselta tai oudolta ja herättää uteliaisuutta, kysymyksiä tai ennakkoluuloja. Kun omaa nimeä joutuu toistuvasti selittämään, syntyy usein tunne, ettei ole täysin tervetullut. Nimen arvostava käyttö ja sen hyväksyminen sellaisenaan viestii kunnioitusta ja voi olla ensimmäinen askel luottamuksen rakentamisessa.
Historiallisesti nimillä on ollut merkittävä rooli ihmisten mahdollisuuksien kannalta. 1930-luvun Yhdysvalloissa monet maahanmuuttaneet vaihtoivat nimensä helpottaakseen työnsaantia ja sopeutumista uuteen ympäristöön. Ilmiö ei kuitenkaan kuulu vain menneisyyteen: esimerkiksi Ranskassa on yhä yleistä, että pohjoisafrikkalaistaustainen Mustafa esiintyy tänä päivänä Martinina. Suomessa Akhlaq Ahmadin vuosien 2016 ja 2024 tutkimukset osoittavat, että suomalaiseksi mielletyllä nimellä hakija saa yli kaksinkertaisesti todennäköisemmin haastattelukutsun kuin somali- tai irakilaiseksi mielletyllä nimellä.
Olisiko aika muuttaa nimien sijaan asenteita?
Kohtaamisen merkitys
Jos lapsi oppii jo varhain, että hänen nimensä herättää ihmetystä tai aiheuttaa hankaluuksia muille, hän omaksuu viestin, että kelpaa vain silloin, kun mahtuu valmiiseen normiin. Tällainen kokemus voi opettaa piilottamaan osia itsestään. Jokainen kunnioittava kohtaaminen puolestaan vahvistaa lapsen tunnetta siitä, ettei hänen tarvitse kätkeä mitään puolta itsestään.
Suomessa yli 11 prosenttia väestöstä on muunkielisiä ja Helsingissä jo joka neljäs varhaiskasvatuksessa oleva lapsi puhuu muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään (Tilastokeskus 2023). Päiväkotien ja koulujen pihoilla kuullaan yhä useammin nimiä kuten Ali, Ahmed, Mohamed ja Nguyen. Sukunimi-infon (2024) mukaan nämä olivat vuosina 2015–2023 eniten yleistyneitä sukunimiä Suomen kansalaisilla. Ne kertovat, että moninaisuus ei ole poikkeus vaan pysyvä osa suomalaista yhteiskuntaa ja niitä ympäristöjä, joissa lapset kasvavat.
Moninaisuus näkyykin erityisesti päiväkodeissa ja kouluissa, joissa kasvattajien asenne muokkaa suoraan sitä, millaisen viestin lapsi saa omasta arvostaan ja paikastaan ryhmässä. Nimen hyväksyminen ja sen käyttäminen oikein on pieni mutta vaikuttava teko, joka kertoo halusta kohdata toinen myönteisesti. Se voi vahvistaa lapsen uskoa siihen, että hänellä on lupa olla oma itsensä. Sen sijaan toistuvat kysymykset kuten “Mistä olet oikeasti kotoisin?” tai “Puhutko suomea?” murentavat kuulumisen tunnetta.
Turvallinen ilmapiiri syntyy, kun moninaisuus nähdään luontevana osana jokapäiväistä elämää. Keskeistä on johdonmukainen, arjen tasolla tapahtuva kunnioitus, jossa jokaisen nimi ja tausta huomioidaan. Familia ry:n julkaisut, kuten Rasisminvastainen opas ja Kohtaamisen taidot moninaisessa arjessa, tarjoavat käytännön vinkkejä ja tietoa siitä, miten tätä voi toteuttaa jokapäiväisessä työssä ja vuorovaikutuksessa – niihin kannattaa tutustua.
Meillä jokaisella on mahdollisuus vahvistaa toisen kuulumisen tunnetta. Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys:
- Kysy, miten itsellesi vieraalta kuulostava nimi lausutaan ja käytä sitä oikein.
- Älä tee oletuksia toisen taustasta tai kielitaidosta pelkän nimen perusteella.
- Kuuntele, mitä toinen kertoo itsestään ja anna hänen määritellä itse itsensä.
Moninainen tausta ei ole asia, jota täytyy selitellä. Kun tämä ymmärretään ja eletään todeksi, kasvaa sukupolvi, jolle kaikenlaiset nimet ja taustat ovat luonnollinen osa elämää eikä niissä ole mitään ihmeteltävää.
Aicha Manai
Aicha Manai on toimitusjohtajana Startup Refugees -järjestössä, joka tarjoaa turvapaikanhakijoille, pakolaisille ja maahanmuuttajille tukea työnhaussa, osaamisen kehittämisessä ja yritystoiminnan aloittamisessa. Johtotehtäviensä ohella Manai toimii fasilitaattorina ja puhujana. Hän on suomalais-tunisialainen ja asuu Espoossa, jossa kasvattaa kahta poikaansa. Perheen monikulttuurisessa arjessa puhutaan päivittäin arabiaa, somalia ja suomea.
Article in English: Your name is part of your story – let it be heard
We’re proud to promote pluralism through fact-based journalism for and about Finland’s immigrant communities! Subscribe to our newsletter and receive all the articles bi-monthly directly to your inbox.
#VerdeVoices
Subscribe Verde Voices newsletter
