Vanhaa, uutta ja kierrätettyä – Savonlinnan oopperakesä 2025

Tuulikki Närhinsalo

Savonlinnan Oopperajuhlien johtaja Ville Matvejeff tuli oopperamaailman ammattilaiseksi vuonna 2006, alle 20-vuotiaana. Hän työskenteli ensin korrepetiittorina Suomen Kansallisoopperassa, siirtyi sitten Tukholman kuninkaalliseen oopperaan samaan tehtävään ja toimi siellä myös apulaiskapellimestarina. Ruotsin vuodet jatkuivat Malmön oopperassa, jossa hän oli kapellimestarina ja pääkorrepetiittorina. Hänet muistetaan myös monista konserteista Karita Mattilan luottopianistina. Jyväskylä Sinfonia sai Matvejeffista kapellimestarin 2014 lähes kymmeneksi vuodeksi. Samana vuonna hän aloitti yhteistyönsä Kroatian Kansallisoopperan kanssa sen taiteellisena neuvonantajana ja päävierailijana. Ehtipä hän kaiken ohessa olla myös
Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja 2016–18.

Ville Matvejeff on siis kierrättänyt itseään kiitettävän monipuolisesti paikasta ja tehtävästä toiseen ja kerännyt huiman määrän kokemusta sekä ooppera- että orkesterimaailmasta ennen siirtymistään Savonlinnan Oopperajuhlien taiteelliseksi johtajaksi vuonna 2019. Nyttemmin Oopperajuhlat on luopunut kahden johtajan mallista, ja Matvejeff on jo muutaman vuoden kantanut
kokonaisvastuun tästä festivaalista, joka on yksi hienoimmista ja kansainvälisesti tunnetuimmista kulttuurinäyteikkunoistamme Eurooppaan ja koko maailmaan.

Oopperateosten kierrätys talosta toiseen on ollut ihan normaali käytäntö jo parin vuosikymmenen ajan. Talot tekevät uusia produktioita yhteisesti ja jakavat tuotantokustannukset – esimerkiksi ohjaajan, lavastajan, puvustajan, valaistusmestarin ja materiaalit – keskenään. Tuotantoja voidaan
kierrättää myös vuokraamalla.

Joskus, jos on kyse uuden oopperan maailmankantaesityksestä, kierrätetään myös laulajia. Näin on tapahtunut esimerkiksi Kaija Saariahon viimeiseksi jääneen Innocence-oopperan kohdalla. Ensi-ilta oli Ranskassa Aix-en-Provencessa, mutta monet solistit, muun muassa suomalaiset Vilma Jää, Anu Komsi ja Jenny Carlstedt ovat kulkeneet maasta ja oopperatalosta toiseen teoksen mukana.

Tämä kesä on Savonlinnassa ollut varsinainen tuotantojen kierrätyskesä.

Kysyin Ville Matvejeffilta, miksi mukana on kolme tuotantoa vuosien takaa ja vain yksi uusi, yhdessä Tampere-talon kanssa toteutettu Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset, jonka ensi-ilta oli Tampereella maaliskuussa.

”Tavallaan syynä on edelleen korona. Valtiovalta riensi pelastamaan katastrofilta, mutta pari uutta tuotantoa jäi tekemättä. Meillä on varastossa kymmenien teosten lavastukset ja puvut. Kun pari vuotta sitten aloin suunnitella kesän 2025 sisältöä, säästösyistä otin esiin yleisön rakastamia vanhoja produktioita eli Giuseppe Verdin Macbethin, Giacomo Puccinin Turandotin ja Modest Musorgskin Boris Godunovin", Matvejeff toteaa.

"On kuitenkin niin, että puvustus ja lavastus muodostavat vain murto-osan tuotantokustannuksista. Palkkamenot vievät rahaa eniten: kapellimestareille, solisteille, kuorolle ja orkesterille, ja toki vanhat produktiot tarvitsevat uusintaohjaajan, vaikka alkuperäinen ohjauskonsepti on taustalla."

Entä millainen on hiilijalanjäljen rooli ja laulu Olavinlinnassa?

”Toki ilmaston ja ympäristön suojelu täällä ihanassa Järvi-Suomessa on koko ajan mielessä. Tosiasia on kuitenkin, että sijaintimme määrittelee niin esiintyjien, henkilökuntamme kuin yleisönkin keinot päästä tänne, joten pääroolia ei hiilijalanjäljellä ole, ja laulukin on vaimeaa”, summaa Matvejeff.

"Kulkutapoja ei ole tilastoitu. Julkisia kulkuneuvoja käytetään, mutta kyllä monet taiteilijat tulevat omalla autolla, jotkut kimppakyydeillä, suuret yleisöryhmät busseilla. Ulkomailta tulijat lentävät Suomeen. Kompensaatiota haetaan muun muassa tarkalla jätteiden lajittelulla ja elintarvikevalinnoilla. Savonlinnassa suositaan yleisesti paikallisia raaka-aineita. Kalaa, varsinkin muikkua on tarjolla
jokaisessa ruokapaikassa."