Talous on hyvä renki, huono isäntä
Miten taloustiede voi auttaa ratkaisemaan aikamme suurimmat ongelmat – ja miksi se on paljon enemmän kuin vain lukuja ja markkinoita? Onni-Jonatan Matilainen arvioi Erik Angnerin teosta ja pohtii, voisiko talous ohjata meitä kohti onnellisempaa ja kestävämpää maailmaa.
Erik Angnerin kirja How Economics Can Save the World – Simple Ideas to Solve Our Biggest Problems laajentaa käsitystämme siitä, mitä taloustiede oikeastaan on. Itsekin taloustieteitä opiskelleena olen kuvaillut alaa monesti niin, että tutkimme erilaisia talouden ilmiöitä korkojen määräytymisestä kysynnän ja tarjonnan lakeihin. Kuulostaa tylsältä, eikö?
Tämä kirja onkin suunnattu muille kuin taloustieteilijöille. Se esittelee taloustieteen linssin läpi sitä, miten olla onnellinen ja nöyrä, ja toisaalta ratkaisuja köyhyyteen ja ilmastonmuutokseen. Tämän myötä olen oppinut uuden tavan kuvailla, mitä opiskelen: Taloustiede tutkii sitä, miten ihmiset, yritykset ja yhteisöt tekevät niukoista resursseista päätöksiä päivittäisissä toimissaan.
Erityisesti ajatuksia on herättänyt viidennessä luvussa käsitelty, hiljattain taloustieteen omaksi osa-alueeksi noussut markkinoiden suunnittelu. Ekonomistit tyypillisesti olettavat tietynlaiset markkinat. Sitten he pohtivat, mitä kyseisessä markkinassa todennäköisesti tapahtuu, ja mitä hyviä ja huonoja seurauksia voi olla luvassa. Markkinoiden suunnittelu kääntää kysymyksen toisin päin ja tutkii, minkälaiset markkinat voisivat toteuttaa tietyn halutun lopputuleman.
Suomessa on eletty pitkää nollakasvun aikakautta aina finanssikriisistä alkaen. Tulevaisuudenkaan näkymät eivät näytä erityisen kirkkailta Suomelle eikä toisaalta muillekaan länsimaille väestön ikääntyessä. Pitkän aikavälin ennusteet ovat jopa niin synkkiä, että kestävä tulevaisuus näyttää lähes mahdottomalta perinteisin keinoin. Ainakin, jos samalla halutaan vakauttaa aikamme kiperimpiä kysymyksiä niin ilmastonmuutokseen kuin eriarvioisuuteen liittyen.
Markkinoiden suunnittelun, donitsitaloustieteen ja kohtuutalouden kaltaiset ajatukset tarjoavat meille uudenlaisia mahdollisuuksia. Tämänkaltaiset ideat eivät edusta kommunismia, sosialismia tai mitään muutakaan aiemmin keksittyä. Tarkoitus ei myöskään ole ajaa kaikkea alas kerralla siten, että elintaso romahtaa. Tietenkään. Esimerkiksi talouskasvussa ei ole itsessään mitään pahaa. Mutta olisiko kuitenkin aihetta kysyä, tuleeko se talouskasvu esimerkiksi ultrapikamuodista? Tai millainen luontojalanjälki milläkin sektorilla on?
Olisi syytä pohtia, mikä meille juuri nyt ja tulevaisuudessa on tärkeää. Muutama vuosikymmen sitten ensisijaistettiin elintason radikaali nousu sodan karuista oloista. Nyt tilanne on hieman erilainen. Kulutamme kolme kertaa sen, mitä maapallolla olisi kapasiteettia samalla, kun esimerkiksi mielenterveysongelmat kasvavat eksponentiaalisesti. Jotta voimme ratkaista aikamme kiperimmät haasteet, tulee meidän seurata muitakin mittareita hyvinvoinnille kuin bruttokansantuottetta.
Me voidaan täällä jo ihan hyvin. Mutta voitaisiinko me voida vielä paremmin?
Onni-Jonatan Matilainen
Kirjoittaja on taloustieteen opiskelija Oulusta
