Keijukaiskarnevaali helteen keskellä – The Fairy Queen hurmasi Olavinlinnassa
Shakespearen säkeet ja barokki kohtasivat Olavinlinnassa, kun katalonialainen vierailuesitys The Fairy Queen vei yleisön yllätyksiä ja ideoita pursuavaan iltaan. Musiikki oli loistavaa, ja lavalla nähtiin tuttuja oopperahahmoja Carmenista Cio-Cio Saniin, kirjoittaa Tuulikki Närhinsalo.
Tuulikki Närhinsalo
Katalonialainen Festival Perelada toi Olavinlinnaan Henry Purcellin vuonna 1692 säveltämän puolioopperan The Fairy Queen, joka löyhästi pohjautuu Shakespearen näytelmään Kesäyön unelma.
Juoni oli häivytetty esityksestä olemattomiin, ja keskiöön nousi Purcellin ihanan ilmeikäs ja tunnetiloja syväluotaava musiikki. Esitys oli yhtä ideoiden ilotulitusta. Kaikki erinomaiset solistit olivat Kataloniasta tai muualta Espanjasta, ja O Vos Omnes -kuoro kuuluu Katalonian tärkeimpiin vanhan musiikin esittäjiin. Orkesterina toimi Helsingin Barokkiorkesteri HeBo, josta Aapo Häkkinen on vuosien mittaan taikonut periodisoittimilla esiintyvän huippuyksikön. Kapellimestarina taituroi katalonialainen Dani Espasa. Hurjasta helteestä huolimatta – orkesterimontun lämpötila kohosi yli 30 asteen – soitto oli henkevää, tyylinmukaista ja intonaatiotarkkaa, vaikka periodisoittimet reagoivat herkästi säätilaan, etenkin kuumuuteen.
Solistit olivat suvereeneja ja laulaminen silkkaa nautintoa korville. Helle lienee heille tutumpaa kuin meikäläisille.
Tavallaan oli kyse kuvitetusta konsertista, jota johdatteli huikea näyttelijä-kontratenori Xavier Sabata. Hänen hahmonsa oli alkuesittelystä päästyä kuningatar Elisabeth I, lopuksi Elisabeth II käsilaukkuineen. Puuttui vain corgi-koira. Välillä Sabata oli muun muassa eräänlainen Puck-hahmon ja keijukaisen hauska välimuoto. Hän myös lausui Shakespearen säkeitä yhtä kauniisti kuin kajautti aarioita lämpimästi soivalla äänellään.
Solistit ja kuoro olivat kokoontuneet salaperäiseen, öiseen hämymetsään kuin pelaamaan mielikuvituksellisen eloisaa roolileikkiä. Puvustus teki heistä tuttuja hahmoja. Oopperan ystäville tarjoutui hauska tunnistusleikki: helpoimmasta päästä olivat Salome, joka roikotti ja heitteli Johannes Kastanjan päätä, punavaatteessa keimaileva Carmen, ylväs Turandot, hentoinen Madama Butterfly, Mefisto... Ohjaaja halusi näyttämölle nämä hahmot, joita hän itse on nähnyt ja kuullut Pereladan festivaalilla vuosikymmenten mittaan. Ehkä kaukaa haettu ratkaisu, mutta toimiva.
Välillä näyttämön tapahtumat ja rooliasut löivät kauniisti kättä toisilleen; näin ennen kaikkea Butterfly-hahmon riipaisevan kauniisti laulamassa surumielisessä aariassa.
Ohjaajan ja koreografin kekseliäisyys loi hauskoja tanssinumeroita, joissa reviteltiin tyylien kirjossa klassisista askelista jiveen. Eurovision laulukilpailua parodioiva kohtaus, jossa muut maat saivat 0 mutta Suomi täydet pisteet, nauratti. Välillä näyttämöllä rehotti estoton erotiikka, myös ronski homoerotiikka.
Ilta oli käsittämättömän hauska, samalla omituinen, välillä pähkähullu sekamelska, jossa liikuttiin liukkaasti surumielisyyden tummuudesta letkeään riehakkuuteen. Yleisö sai kokea odottamattoman erilaisen, virkeän täysosuman. Onnea, Oopperajuhlat!
