Iran uhkasi taas käynnistää öljykriisin
Iranin ja Yhdysvaltojen pommitukset toistivat tuttua kaavaa: koston kierre on valitettavan tuttu lähihistoriasta. Tilanne nostaa öljyn hintaa ja muistuttaa, kuinka tärkeää on pyrkiä irti fossiilisista energianlähteistä, kirjoittaa Antti Van Wonterghem.
Antti Van Wonterghem
Kun pommi Lähi-Idässä paukkaa, öljyn hinta lähtee laukkaan. Tämä toteutui taas pari viikkoa sitten maanantaina pörssien avauduttua Yhdysvaltojen pommitusoperaation jäljiltä. Vaikka tulitauko on julistettu, tilanne on yhä äärimmäisen herkkä. Ensimmäiset tulitauon rikkomukset raportoitiinkin vain tunteja julistuksen jälkeen. Tilanteet Lähi-idässä muuttuvat hyvin nopeasti, ja osapuolet keskittyvät syyttelemään toisiaan – ja koston kierre jatkuu. Kaava toistuu alueella valitettavan usein.
Vastareaktiona Yhdysvaltojen iskuihin Iran on taas uhannut sulkea Hormuzin salmen Persianlahdella. Maan parlamentti teki jo aiemmin päätöksen asiasta. Tämän salmen kautta kulkee noin viidennes maailman kaikesta öljystä ja neljännes kaasusta.
Hormuzin salmen sululla uhkaaminen ei ole uutta. Iran pelotteli samalla useasti 1980-luvulla niin kutsutun öljytankkerisodan aikana. Myös vuonna 1997 Iran nosti esiin salmen sulkemisen ja uudelleen vuonna 2008 vastavetona Iranin ydinkriisin aikana esillä olleelle mahdolliselle Israelin iskulle Iranin ydinlaitoksia vastaan. Iranin uhkaukseen reagoitiin esimerkiksi siten, että maan puuttuminen öljykuljetuksiin tulkitaan Washingtonissa sotatoimeksi. Yhdysvaltain ja Iranin välisen kiistan kärjistyessä Iran uhkasi jälleen vuodenvaihteessa 2011–12 sulkea Hormuzinsalmen. Syynä oli se, että EU uhkasi Irania öljykaupansaarrolla.
Nykyisessä kiistassa on arvioitu, että Venäjä ei kiirehdi välittämään vanhan liittolaisensa konfliktia, koska nouseva öljyn hinta lihottaisi sen omaa sotakassaa Ukrainan sodassa. Toisaalta epävakaa Lähi-itä voi johtaa uuteen pakolaisaaltoon ja lisätä eripuraa turvapaikkapolitiikassa EU-maiden kesken.
Tilanne on taas ikävä muistutus öljy- ja kaasuriippuvuuden viheliäisyydestä. Yhdysvaltoja ei tilanne haittaa, koska Obaman kaudella aloitettu vesisärötys ja kaasu- ja öljyliuskeen tuotanto on tehnyt maasta omavaraisen öljyn suhteen, tosin pohjavesien suojelun kustannuksella. Ilmasto- ja muut suojelutavoitteet vakavammin ottanut EU ei ole tähän yksittäisiä maita ja kokeiluja lukuunottamatta lähtenyt mukaan ja kärsii siksi tilanteesta. Edellinen innostus tapahtui 2008 ja 2011–14 huippuhintojen myötä. Houkutus tähän on taas kasvanut etenkin MENA-valtioissa Venäjän 2022 hyökkäyksen johdosta.
Kestävin ratkaisu olisi pyrkiä irti öljystä, mutta poliitikoilla ei ole aiemmin näyttänyt olevan haluja pitkäjänteisyyteen. Toimet, kuten jakeluvelvoitteen myötä tapahtuva biopolttoaineiden lisääminen, ovat menettäneet tukensa maailman markkinahinnan laskun myötä. Lyhytnäköinen bensapopulismi on vienyt voiton.
Biopolttoaineita ei tosin pystytä suuria määriä tuottamaan uhraamatta ruokaturvaa ja luonnon monimuotoisuutta. On siis syytä edistää etätyötä ja -palveluja, jalankulkua, pyöräilyä, joukkoliikennettä, yhteiskäyttöautoilua, sähköautoja ja siten saadaan kestävästi tuotetut biopolttoaineet riittämään vaikeimmin sähköistettäviin koneisiin.
Valitettavasti liikenneministeri Lulu Ranteen (ps) tavoitteena on kampittaa kaikkea tätä ja edistää fossiilista kumipyöräliikennettä isänmaan edun vastaisesti, tuoreimpana osoituksena päätökset luopua työhuonevähennyksestä ja sähköpyöräedusta. Ennen ministeriyttään hän on esittänyt kyseenalaisia näkemyksiä ilmastotyöhön liittyen. Tällaista ajattelua ei toivoisi öljy- ja ilmastokriisin uhatessa lukevansa.
Liikenteen päästökauppa eli ETS2-hanke sentään tulee Suomessa voimaan heti ilman lykkäystä. Tämä onkin yllättänyt monet. Perussuomalaiset on laitettu maistamaan omaa populismiaan, kun syyllistivät Marinin hallitusta kesän 2022 huippuhinnoista.
Oikaisu 8.7.2025 klo 11.25: kirjoittaja ei ole vihreiden puoluevaltuuston varajäsen, tieto poistettu
