Yhteisöveron lasku on turhauttavan vastuuton päätös

Hallitus teki puoliväliriihessä yhden suomalaisen talouspolitiikan erikoisimmista U-käännöksistä, kun talouskuri ja velkahuoli vaihtuivat kertaheitolla valtaviksi verokevennyksiksi. Ajatuksena on potkaista Suomi kasvu-uralle.

Hallituksella on kova luotto linjaamiensa veronkevennysten niin sanottuihin dynaamisiin vaikutuksiin. Ajatus on siis se, että vaikka veronkevennykset vähentävät suoraan verotuloja, ne stimuloivat siinä määrin uutta taloudellista toimintaa, että julkinen talous jää lopulta voiton puolelle. 

Joissain tapauksissa näin onkin. Hallituksen valmistelema kevennys ylimpien tuloluokkien marginaaliveroihin voi hyvinkin maksaa itsensä takaisin jopa kokonaan. Sen ongelmana on tosin sellainen dynaaminen vaikutus, jolle hallitus on viitannut kintaalla: kun politiikka johdonmukaisesti heikentää pienituloisten asemaa ja suosii suurituloisia, luodaan yhteiskuntaan epäluottamusta ja juopaa, jolla on erilaisia kalliita seurauksia. Yksittäisenä päätöksenä suurten tulojen veronkevennys olisi perusteltu, osana tämän hallituksen politiikan kokonaisuutta se näyttäytyy epäreiluna.

Sen sijaan yhteisöveron alentaminen 20 prosentista 18 prosenttiin on päätös, jolle on vaikea löytää järjellisiä perusteluita. Tämän massiivisen veroalen laskennallinen hintalappu on noin 830 miljoonaa euroa. Se on valtava summa menetettyjä tuloja. Hallitus nojaa oletukseen, jonka mukaan tämä veronkevennys maksaa itsensä takaisin 60-prosenttisesti. Se on tutkimustiedon valossa todella optimistinen oletus, joka mitä ilmeisimmin ravisteltiin käytännössä hihasta.

Näyttöä yhteisöveron laskun talouskasvua merkittävästi vauhdittavalle vaikutukselle on hatarasti. Suomen yhteisöverotaso on jo ollut eurooppalaisittain matala. Yhteisöveroa laskettiin täällä vuosina 2012–2014 varsin reippaasti 26 prosentista 20 prosenttiin, ja tulokset jäivät lopulta varsin laihoiksi. Investoinnit eivät juurikaan lisääntyneet.

On vaikea uskoa, että tason alentaminen jo valmiiksi matalasta todella matalaksi kantaisi paremmin hedelmää kuin alentaminen verrattain korkeasta matalaksi aikanaan kantoi.

Pääministeri Petteri Orpo puolusti yhteisöveron alennusta Helsingin Sanomissa julkaistussa Vieraskynä-kirjoituksessaan. Kyseenalaista hevonkukkua pursuavassa tekstissään Orpo antaa ymmärtää, että toimella olisi useiden asiantuntijoiden tuki. Sopivasti poimimalla tukea löytyy aina, mutta tosiasiassa riippumattomien asiantuntijoiden arviot ovat olleet erittäin kriittisiä.

Hallituksen asettama, Risto Murron johtama Kasvuriihi-työryhmä – johon pääministeri mielellään viittaa – ei sekään katsonut yhteisöveron alennusta tarpeelliseksi.

Yhteisöveron alennus tulee siis julkiselle taloudelle todella kalliiksi, ei oikeastaan korjaa mitään ongelmaa eikä tutkimusnäytön valossa vauhdita kasvua tehokkaasti. Se vaikeuttaa myös siirtymää pois työn verotuksesta. Suomen start up -yhteisö on muistuttanut, että yhteisöveron lasku hyödyttää vanhaa yrityskantaa enemmän kuin luo pohjaa uudelle kasvulle. Veroale ei siis edistä Suomen talouden rakenteellista uudistumista vaan enemmänkin jarruttaa sitä.

Suomen talous voi kyllä kääntyä kasvu-uralle, mutta se tapahtuu silloin tästä veroalesta huolimatta, ei sen ansiosta, jos on tapahtuakseen. 

Samaan aikaan sillä aiheutetaan julkiseen talouteen satojen miljoonien kuoppa, joka on paikattava leikkauksilla, kehnommilla veroilla tai velalla. Ja tämä lovi aiheutetaan tilanteessa, jossa köyhät on jo ajettu ahtaalle, ikääntymisen menopaineet puristavat taloutta ja puolustukseen olisi tarve satsata reippaasti lisää.

Kokoomuksen riveistä toistellaan mielellään sitä, ettei mikään maa ole noussut verottamalla. Ehkä ei, mutta tuskin on noustu myöskään kehnosti mietityillä veronkevennyksillä. Yritysten verotuksessa ja kannustimissa olisi kyllä paljonkin korjaamista Suomessa (hallituksen riihessäkin linjattiin joitakin fiksuja juttuja), mutta talouden uudistamisen tuottoja ei pitäisi hukata näin pöhkösti.

Yhteisöveron alentamisen haittavaikutukset eivät jää kovaan hintalappuun Suomen julkiselle taloudelle. Yhteisöveron lasku yhdessä maassa nimittäin luo painetta muissa maissa alentaa yhteisöveroa. Tällainen “kilpajuoksu pohjalle” on haaste yhteiskuntien rahoitukselle. Erityisen huonoa tässä on ajoitus. Juuri nyt koko Euroopassa tarvitaan massiivisia julkisia panostuksia puolustuskyvyn kasvattamiseen. Sen rinnalla EU:n olisi petrattava teollista ja teknologista kilpailukykyään ja vauhditettava vihreää siirtymää. Tähän yhtälöön verokertymän heikentäminen sopii huonosti – varsinkin tavalla, joka ei juurikaan tuo hyötyjä. 

Oikeastaan suunnan pitäisi tämän maailmanajan haasteiden edessä olla päinvastainen. Itse ehdotin viime vuonna, että EU:n budjettia voisi vahvistaa yhteisöverojen tuotoilla. Ehdottamassani mallissa kansallisesti kerätystä yhteisöverosta menisi siivu unionin rahoitukseen – ja siivu olisi sitä suurempi, mitä matalampi yhteisövero on.

Yhteisöveron lasku on siis yksinkertaisesti vastuutonta sekä Suomen talouden että Euroopan turvallisuuden näkökulmasta.

Kehnoista kannatusluvuistaan huolimatta Orpon hallituksella on enemmistö eduskunnasta takanaan, ja periaatteessa mandaatti viedä päätöksiään läpi, myös typeriä ja huonoja päätöksiä. On selvää, että monia niistä on tarpeen vielä perua ja korjata tulevilla kausilla.

Yhteisöveron alentamisen kanssa tämä on kuitenkin hankalaa. Yrityksiä koskevassa sääntelyssä, verotus mukaan lukien, jatkuvuus ja ennakoitavuus ovat tärkeitä periaatteita. Veroprosenttien merkittävä veivaaminen edestakaisin luo itsessään epävarmuutta, ja epävarmuus on myrkkyä investoinneille. Pahimmillaan on myös niin, että Suomen veroale ruokkii vastaavia päätöksiä muualla, ja veroasteen palauttaminen on siksikin entistä vaikeampaa tulevaisuudessa.

Yhteisöveron laskeminen ei ehkä sytytä toreilla samalla tavalla kuin suoraan arkeen iskevät leikkaukset tai epäreiluiksi koetut veronalennukset rikkaille. Se on kuitenkin surkeasti perusteltu ja vastuuton toimi, joka käy erittäin kalliiksi Suomelle ja mahdollisesti myös Euroopalle laajemmin.

Tällainen touhu, jos mikä, turhauttaa.