Soittotaidon suurta ilotulitusta: Huippuhetkiä Sibelius-viulukilpailusta
Sibelius-viulukilpailu 2025 tarjosi huikeita hetkiä alusta finaaliin, arvioi Tuulikki Närhinsalo: teknistä taituruutta, syvää tulkintaa ja suuria tunteita. Aasian vahva edustus näkyi kärkisijoissa, mutta myös muun muassa suomalainen Otto Antikainen hurmasi yleisön – ja sai Musiikkitalon hiljenemään.
Tuulikki Närhinsalo
Kolmastoista kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu oli alkueristä lähtien viulunsoittotaidon suurta ilotulitusta, sillä yhtään niin sanottua turhaa turistia ei joukossa ollut.
Olen seurannut tätä kilpailua ensimmäisestä, vuonna 1965 Jean Sibeliuksen 100-vuotisjuhlavuonna pidetystä mittelöstä alkaen. Silloinen parhaaksi julistettu, Neuvostoliittoa edustanut Oleg Kagan, jäi suomalaisten rakastamaksi taiteilijaksi, kunnes syöpä vei hänet vain 43-vuotiaana. Viidessä ensimmäisessä kilpailussa voittajana tai kolmen parhaan joukossa oli aina venäläisiä huippumuusikoita – sieltä lähetettiin edustajaksi maan parhaita valioita. Edelleen maailman kärkeen kuuluva Viktoria Mullova muistetaan paitsi vuoden 1980 sydämet sulattaneena voittajana, myös Suomen kautta tapahtuneen trillerimäisen
pakomatkansa takia. Pari israelilaista rikkoi venäläisrintamaa, muun muassa Yuval Yaron voittamalla vuonna 1975. Unohtumaton ykkönen on ollut myös vuodelta 1985 kreikkalainen Leonidas Kavakos, joka viimeksi pari viikkoa sitten soitti Helsingin kaupunginorkesterin solistina.
Aasialaisia teknisesti huippukoulutettuja taitureita alkoi vähitellen ilmaantua mukaan. Ensimmäinen palkintosijoille yltänyt oli japanilainen Akiko Tanaka, joka nappasi tanakan taitavalla soitollaan kolmannen palkinnon 1990. Siitä alkaen on aasialaisia tai nimestä päätellen aasialaistaustaisia viulisteja – kuten Christel Lee, voittaja vuodelta 2015 – nähty palkintosijoilla. Japanilaisten lisäksi mukana on ollut kiinalaisia ja enenevässä määrin eteläkorealaisia, kuten ihana Inmo Yang, joka hurmasi kuulijat kolme vuotta sitten. Tuolloin järjestettiin koronan takia siirtynyt, oikeastaan vuodelle 2020 kuulunut kilpailu.
Entä nyt? Neljästäkymmenestä kilpailuun valituista eteläkorealaisia oli tusina, japanilaisia kahdeksan ja kiinalaisia viisi, joten Aasia voitti muun maailman 25/40. Voitto meni jälleen Etelä-Koreaan, kakkossija Japaniin.
Tässä kilpailussa sai kokea järisyttävän hienoja hetkiä ensimmäisestä alkueräpäivästä alkaen. Silloin ensin kanadalainen Gabrielle Després herkistytti sielukkailla tulkinnoillaan muun muassa Sibeliukseen Humoreskeista niin, että tunnesilmäni kostui. Varma tapaus välieriin! Toinen sykähdyttäjä oli ukrainalainen Bohdan Luts, vakavailmeinen nuorukainen, joka sai kuulijan
hymyilemään leikitellessään Paganinin virtuoosikapriisien parissa. Innostuin myös japanilaisen Minami Yoshidan levollisesta ja puhtaasta Bach-soitosta. Eivät nämä kolme tietenkään olleet ainoat ilon tuojat. He kaikki menivät välieriin, kuten myös Otto Antikainen, joka onnistui selkeästi parhaiten kolmesta suomalaisesta; muut olivat Adrian Ibañez-Resjan ja Lina Leikola.
Välierässä koettiin 18 pientä huippuhetkeä, kun kaikki soittivat Outi Tarkiaiselta kilpailuun tilatun, kauniisti solisevan ja välkehtivän The Seasons Remembered -teoksen. Gabrielle Després sytytti jälleen lumoavan kauniilla ja vivahteikkaalla viulunsa äänellä muun muassa Robert Schumannin romanttisessa ja Francis Poulencin kirpakassa sonaatissa. Nautin Minami Yoshidan monipuolisesti soittajaansa esittelevästä ohjelmasta, varsinkin Edvard Griegin tuiman sonaatin energiaa pursuavasta tulkinnasta. Myös eteläkorealainen Sueye Park herätti nyt aiempaa suurempaa ihastusta muun muassa tarkan taitavalla tulkinnallaan Béla Bartókin kimurantista soolosonaatista. Bohdan Lutsin musisointi jätti nyt vaisumman kuvan kuin alkuerässä, mutta Otto Antikainen antoi palaa täysillä kammottavan vaikeassa Jenö Hubayn Carmen-fantasiassa ja sai yhdet tämän erän raikuvimmista aplodeista, syystäkin. Tie finaaliin aukesi muille mainituille paitsi Bohdan Lutsille. Liekö surulliset uutiset kotimaan yöpommituksista vaikuttaneet Wienissä opiskelevan 21-vuotiaan ukrainalaisen mieleen. Finalisteja olivat myös sveitsiläinen Amia Janicki ja amerikkalainen Claire Wells.
Kolmesta finaali-illasta muodostui jännitysnäytelmien jatkumo. Ensimmäisessä Gabrielle Després soitti rohkeasti kaikille pakollisen Sibeliuksen ja Otto Antikainen herkästi Kaija Saariahon konserton. Toisen illan aloittivat Amia Janicki Sibeliuksen ja Sueye Park Oliver Knussenin konsertolla. Otto Antikaisen lumoavan herkästi alkanut Sibelius-tulkinta hiljensi yleisön: hän tarjosi finaalin ensimmäisen huippuhetken. Ennen niin täydellisen äänetöntä yleisöä en ole Musiikkitalossa ikinä nähnyt, ja kun Otto lopetti loistavan esityksensä ja taas uskallettiin hengittää, ei aplodeista ja bravo-huutomyrskystä ollut tulla loppua.
Niin kuitenkin kävi, että vielä parempaa oli tulossa, ja siitä vastasivat viimeisessä finaali-illassa Sueye Park ja Minami Yoshida lähes täydellisen rikkeettömillä, eläytyväisillä Sibelius-tulkinnoillaan.
Sueye Park julistettiin 30.000 euron ensipalkinnon voittajaksi – myös hänen aiemmin kuultu esityksensä Oliver Knussenin konsertosta kiehtoi. Minami Yoshida tuli toiseksi ja 20.000 euron palkinnon saajaksi, lisäksi hänet palkittiin parhaasta Sibeliuksen konserton esityksestä.
Kolmannen palkinnon, 15.000 euroa sai yllättäen Claire Wells. Hänen soittonsa oli tempoilevaa eikä aina intonaatioltaan tarkkaa, kuten ei alkuerässäkään. Loput finalistit palkittiin 3000 euron tunnustuspalkinnolla.
Yle Areenasta voi kokonaisen vuoden seurata tätä mahtavaa musiikin supermaratonia!
