Ajatuksia ja havaintoja Sibelius-viulukilpailusta

Tuulikki Närhinsalo

Kymmenen päivän mittainen Jean Sibelius -viulukilpailu alkoi 19.5.2025. Se on yksi arvostetuimmista musiikkikilpailuista maailmassa, joten siihen hakeutuu vain
huippuosaajia eri puolilta maailmaa. Joukossa on toki sellaisiakin soittajia, joiden
musisointi teknisestä taitavuudestaan huolimatta ei pidä imussaan. Silloin ajatus lähtee helposti seikkailemaan, pysytellen kuitenkin kiinni kilpailussa. Minua kiinnostaa esimerkiksi se, kuinka tasaisesti osallistujissa on miehiä ja naisia. Kyllä, vanhanaikainen ja turha näkökulma, mutta minä olen joissakin asioissa ihan mielelläni vanhanaikainen. Toisaalta: ei ole ollenkaan vanhanaikaista pitää ääntä siitä, kuinka pieni prosentti esimerkiksi orkesterikonserttien ohjelmistoissa on säveltäjänaisten teoksia. Tai – ehkäpä yllättäen – myös tässä kilpailussa! 

Sibelius-kisaan ilmoittautuneita oli alun perin pitkälti kolmatta sataa. Mikä oli naisten, mikä miesten osuus, sitä en tiedä. Heistä valittiin nauhakarsinnan perusteella varsinaiseen mittelöön 40 soittajaa, joiden joukossa oli vain kahdeksan miestä, joista kaksi suomalaista. Ihastuin alkuerässä 25-vuotiaan Otto Antikaisen tyynen tasaisiin tulkintoihin ja toivoin hänelle jatkopaikkaa. Lumouduin alkuerässä myös ukrainalaisen 21-vuotiaan Bohdan Lutsin
soitosta ja riemastuin, kun sekä Otto että Bohdan ovat olleet mukana myös välierissä, joissa heidän lisäkseen on ollut vain yksi mies, kiinalainen Qinzhu Weng. Naiset siis jyräävät ainakin määrällisesti. Heidän joukossaan on loistavia taitureita, joiden soitossa – kuten noiden kolmen miehen – tekninen virtuositeetti ja tulkinnallinen syvyys yhdistyvät saumattomaksi kokonaisuudeksi. Sellainen on muun muassa kanadalainen Gabrielle Després, jota ihailin myös välierässä. Mutta paljon on myös kuultu sujuvaa teknistä, konemaista osaamista vailla soiton puhuttelevuutta.

Tie loppukilpailuun aukeaa kuudelle soittajalle. Keitä he ovat, en tätä kirjoittaessani tiedä.

Toinen seikka, jota olen pohtinut, on pianistipartnereiden vaikutus kilpailijan suoritukseen. Välierässä soitetaan ohjelma, jonka ylin sallittu kesto on 70 minuuttia. Yhteisharjoituksia on siihen nähden kovin vähän, soiva tulos on silti ollut kamarimusiikillisen hiottua. Kilpailun pianistit Marko Hilpo, Mikael Kemppainen, Kirill Kozlowski, Matilda Kärkkäinen ja Tuomas Turriago ovat huippuja alallaan. Olen monissa eri musiikkikilpailuissa kokenut, että pianisti voi antaa kanssamusisoijalleen huimat onnistumisen lisäsiivet selkään, mutta joskus hän saattaa olla myös jarruna. Nyt ei ole ollut sellaista vaaraa. Erityiskukkaset ojennan Matildalle: hän aloitti välierät kahden superviulistin, kanadalaisen Gabrielle Desprésin ja heti perään Otto Antikaisen partnerina. Kaksi tuntia sormet juoksemassa koskettimilla paljolti täyttä ravia erehtymättä ja kirkkaasti, oli sitten menossa suuri sonaatti tai lyhyempi, mutta ei sen helpompi teos. Siinä tarttui yhdessä onnistumisen ilo myös kuulijaan.

Palaan säveltäjänaisten vähäiseen osuuteen tässä kilpailussa. Välierässä kaikki ovat soittaneet Outi Tarkiaiselta tilatun, hurmaavasti solisevan ja kimmeltävän teoksen The Seasons Remembered, joka on kaunis kannanotto luonnon ja ilmaston muuttumiseen. Finaalissa sinne asti selviytyneet soittavat Sibeliuksen viulukonserton lisäksi modernin konserton, jonka on voinut valita neljästä: Kaija Saariaho ja Unsuk Chin ovat maailmankuuluja säveltäjänaisia, yhtä kuuluisia ovat myös Magnus Lindberg ja Oliver Knussen. Saariahon nimi vilahti myös suomalaisen Lina Leikolan välieräohjelmassa, mutta valitettavasti Linaa ei alkuerän jälkeen enää kuultu. Muutoin kaikki vapaavalintaiset teokset ovat olleet miesten säveltämiä. Miksiköhän? Valinnan varaa toki nykytietämyksen mukaan
olisi vaikka kuinka paljon.