Tutkimus: Väkilukutiedot saattavat olla systemaattisesti alakanttiin maaseudun väestömäärissä

Kalle Pusa

Ongelma paljastui oikeastaan vahingossa.

Aalto-yliopiston tutkijatohtori Josias Láng-Ritter selvitti Mekong-joen patotilastojen avulla sitä, kuinka monen alueen asukkaan täytyy tulevaisuudessa muuttaa uusien patohankkeiden tieltä. Láng-Ritter on urallaan erikoistunut veteen ja vedenkäyttöön.

Hän käytti tutkimuksessaan tarkkoja lukuja väestöstä, joita alueen patoyhtiöt olivat keränneet jalkautumalla Mekong-joen varrelle. Láng-Ritterillä oli myös käytössään maailmanlaajuinen, laajalti käytössä oleva väkilukukartta saman alueen väestön sijoittumisesta.

Eivätkä numerot täsmänneet.

Maailmanlaajuisesti käytetty datasetti tuntui systemaattisesti aliarvioivan maaseudun väestön määrän.

“Katsoin dataa ja mietin, että eihän näin voi olla. Ajattelin, että olin varmasti tehnyt jonkin virheen”, Láng-Ritter kertoo.

Tutkija päätti käyttää jotain toista väkilukukarttaa, mutta huomasi, että siinä oli samanlainen, systemaattinen aliarviointi. 

“Sitten vertasin lukuja kolmanteen ja tämän jälkeen vielä neljänteen datasettiin. Vasta sitten  aloin ymmärtää, että kyseessä oli laaja ongelma.”

Láng-Ritter oli törmännyt tähän samaan ongelmaan tehdessään väitöskirjaansa Katalonian pikkukylien tulvariskeistä. Tuolloinkin hän oli ihmetellyt, miksi tarkat tiedot pienen maalaiskylän väestöstä olivat eronneet globaalista datasetistä. Silloin hänellä oli kuitenkin ollut käytössään vain pieni määrä dataa.

Nyt tilanne on toisin.

“Olemme tutkineet 35 maan sekä 307 maaseutualueen lukuja ja verranneet niitä laajasti käytettyihin globaaleihin datasetteihin. Tutkimuksemme paljastaa systemaattisen maaseudun väestön alilaskemisen”, Láng-Ritter kertoo

Ongelma koskee kehittyviä maita

Maailmanlaajuiset väkilukukartat ovat viiden datatarjoajan laatimia väestötietoja, joita käyttävät erityisesti kehittyvät maat, joilla ei ole omia tarkkoja väestötietojaan.

Nämä maailmanlaajuiset kartat perustuvat siihen, että satelliittikuvia yhdistetään valtioiden omiin väestötietoihin. Tutkimalla valaistuja rakennuksia sekä niiden sijoittumista satelliittikuvissa laatijat arvioivat, miten valtion väestö on asettunut.

Näitä väkilukukarttoja käytetään globaalilla tasolla, kun tarkastellaan valtioiden väkilukujen sijoittumista, joten ongelma on periaatteessa maailmanlaajuinen. Suomessa ei kuitenkaan käytetä näitä väkilukukarttoja paikallisella tasolla. Láng-Ritterin mukaan Suomella, kuten kehittyneillä mailla yleensä, on omia tarkkoja karttoja sekä kartoituksia, joiden perusteella päätöksiä tehdään.

“Erityisesti köyhemmät maat käyttävät tätä tietoa päätöksenteossaan. Väestönlaskenta on hyvin hankala ala, joka vaatii teknologiaa sekä vakaata yhteiskuntaa”, Láng-Ritter kertoo.

Dataseteissä ei ole kyse väestön kokonaismäärän arvioimisesta, vaan siitä, kuinka he ovat sijoittuneet ympäri maata. Datan perusteella voi arvioida väestöntiheyttä ja siksi niihin voi perustua painaviakin päätöksiä.

Arvioidun väestöntiheyden perusteella sijoitetaan esimerkiksi sairaaloita sekä äänestyspaikkoja, kohdennetaan rokotemääriä ja arvioidaan äärimmäisten luonnonilmiöiden aiheuttamia riskejä.

Ja jos nämä päätökset perustuvat vääriin lukuihin, voivat seuraukset olla kohtalokkaita.

Láng-Ritterin tutkimat väkilukukartat yltävät vuoteen 2010. Uudempia, vuonna 2020 tehtyjä datasettejä on saatavilla, mutta niihin ei löydy vielä kunnollista vertailudataa. Láng-Ritter uskoo, että kehittynyt satelliittikuvantamisteknologia on myös parantanut uusien datasettien luotettavuutta. Ongelma saattaa olla nykyään lievempi.

“Mutta näitä vanhoja väkilukukarttoja on jo käytetty lukemattomien päätösten perustana. Kumulatiivinen vaikutus on valtava, ja väestö elää yhä näiden päätösten seurauksissa.”

Tutkimus kiinnosti maailmalla

Láng-Ritter ja hänen ryhmänsä julkaisivat tutkimuksen Nature Communications -julkaisussa. Sen viesti oli selvä: maailmanlaajuiset väkilukukartat saattavat systemaattisesti aliarvioida maaseudun väestön määrän.

“Tutkimuksessa on merkittäviä epävarmuustekijöitä”, Láng-Ritter myöntää. “Mutta se on ensimmäinen indikaatio mahdollisesti laajasta ongelmasta. Jatkotutkimus paljastaa, kuinka vakava ongelma on.”

Tutkimus herätti keskustelua väestönlaskijoiden parissa. Yksi karttojen laatijoista on valmistelemassa kommentaariartikkelia julkaistavaksi. Láng-Ritter luottaa tuloksiinsa, mutta myöntää virhemarginaalin olemassaolon.

Tiedemaailman lisäksi kansainvälinen media tarttui tutkimukseen. Heidän kulmansa lähti kuitenkin villiksi. Tutkimuksen tulkittiin todistavan sen, että koko maailman väkiluku on aliarvioitu.

“Eräs suuri espanjalainen päivälehti väitti, että tutkimuksemme todistaisi, että maailman väkiluku olisi todellisuudessa monta miljardia enemmän kuin sen nyt luullaan olevan. Aalto-yliopiston viestintäosaston täytyi lähettää oikaisupyyntö”, Láng-Ritter kertoo.

Láng-Ritterin tutkimus osoitti vain sen, että väestön sijoittuminen saattaa olla virheellistä, sillä maaseudun väki on systemaattisesti aliarvioitu. Tutkija korostaa, että ei ole maailman väkiluvun asiantuntija.

“Mutta, täytyy todeta, että vastaavaa systemaattista yliarviointia kaupunkien väkiluvun suhteen ei ole havaittu. Näin ollen tutkimuksemme vihjaa, että maailman väkiluku saattaa olla korkeampi kuin se nyt on”, Láng-Ritter kertoo.

Maailman väkiluku koostuu kuitenkin sadoista yksittäisistä väestönlaskennoista. Siihen, kuinka paljon meitä oikeasti on, liittyy valtavia epävarmuustekijöitä, joista Láng-Ritterin löydökset ovat vain yksi.

Tutkija kuitenkin ymmärtää lehdistöä, joka innostui hänen tutkimuksestaan.

“Maailman väkiluku on äärimmäisen kiinnostava ja äärimmäisen kiistanalainen numero. En yhtään ihmettele, miksi siitä halutaan kirjoittaa. Totuus kuitenkin on se, että väkiluvun laskenta ihan paikallisella tasolla on todella vaikea tehtävä, ja globaalilla tasolla se lähestyy mahdotonta”, Láng-Ritter sanoo.

Päättäjien oltava varovaisia

Suurin osa arjen päätöksistä perustuu juuri rajatumman tason väestönlaskuihin. Paikalliset päättäjät eivät pohdi maailman väkilukua sijoittaessaan sairaaloita.

Datan mahdollinen virheellisyys vaikuttaa myös tulevaan tutkimukseen ja päätöksiin. Eräs Láng-Ritterin ryhmän väitöskirjatutkijoista yrittää tutkia Nepalin tulvien vaikutusta erityisen haavoittuvaisiin väestönryhmiin. Koska Nepalilla ei ole käytössään omia tarkkoja väkilukukarttoja, joutuu maa turvautumaan globaaleihin karttoihin, joissa on korkea virhemarginaali. Tärkeä tutkimus muuttuu vaikeammaksi.

“Ongelma ei ole vain teoreettinen, vaan se vaikuttaa todellisen elämän varautumiseen”, Láng-Ritter toteaa.

Láng-Ritter toivookin, että päättäjät perehtyvät virheen mahdollisuuteen.

“Jos näihin lukuihin luottaa sokeasti, on vaarana, että kasaa ongelmia jo nyt hyvin haavoittuville väestönryhmille.”