Aulis Sallisen Ratsumies vihdoinkin Kansallisoopperassa
Musiikilliselta toteutukseltaan Aulis Sallisen Ratsumies Kansallisoopperassa täyttää suurimmatkin odotukset, kirjoittaa Tuulikki Närhinsalo. Viime perjantaina ensi-iltansa saaneen oopperan ohjaa Jussi Nikkilä.
Tuulikki Närhinsalo
Vuosi 1975 oli käänteentekevä suomalaisen oopperataiteen historiassa. Kesällä sai
kantaesityksensä Savonlinnan Oopperajuhlilla Aulis Sallisen Ratsumies, Paavo Haavikon arvoitukselliseen ja unenomaiseen librettoon säveltämä, musiikiltaan rohkeasti uudella tavalla voimakas teos. Alkusyksystä jysähti uudestaan, kun Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset, aiheeltaan ja musiikiltaan toisella tapaa syvästi kouraiseva Paavo Ruotsalaisen elämää kuvaava ooppera koki ensi-iltansa Kansallisoopperassa. Nämä ikätoverioopperat avasivat tien suomalaiselle yhä jatkuvalle nykyoopperabuumille, jonka sarkaa Sallinen viljeli ahkerasti useilla
menestysteoksilla – joukossa mm. Punainen viiva, Kuningas lähtee Ranskaan, Kullervo ja Kuningas Lear – kun taas Kokkosen ooppera jäi hänen ainoakseen.
Savonlinnassa Ratsumiestä esitettiin kolmena peräkkäisenä kesänä, mutta Kansallisoopperaan se tuli vasta nyt, Aulis Sallisen 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, 50 vuotta ensiesityksen jälkeen. Tosin Kansallisooppera oli osatuottajana esityksissä, jotka nähtiin Lahdessa 1980-luvun lopulla.
Rakastan Ratsumiehen sykähdyttävän väkevää musiikkia, enkä ole koskaan jäänyt pahemmin kummastelemaan sen juonta. Siis mitä? Onko siinä joku juoni, on moni minultakin kysynyt. Koen teoksen eräänlaisena kolmen oopperan trilogiana, jossa tarina – juoni, jos halutaan – ja musiikki nivoutuvat jatkumoksi siksikin, että mukana on aina edellisestä osasta tuttuja henkilöitä ja tunnistettavaa musiikillista materiaalia.
Novgorodissa tapahtuva dramaattinen alkujakso kauppiaspariskunnan kuolemaan johtavine tulipaloineen, josta pääpari, Ratsumies Antti ja vaimonsa Anna pakenevat, johtaa seuraavan osan näennäisesti irralliseen oikeudenkäyntiin, jossa Tuomari jakaa tuomioita miten mielii. Mieleltään järkkynyt Antti ja Anna kohtaavat ja pakenevat kolmanteen osaan, metsään Ruotsin ja Venäjän
välillä. Siellä väkijoukko kokoontuu ja nousee kapinaan Antti johtajanaan. Liistonsaaren kartanon valtaus kuitenkin epäonnistuu. Antti kuolee, ja Anna laulaa riipaisevan kauniin laulun kuolleelle ratsumiehelle. Oopperassa kuullaan kolme laulua unesta, ja ne muodostavat myös itsenäisen hienon laulusarjan.
Musiikilliselta toteutukseltaan Kansallisoopperan Ratsumies täyttää suurimmatkin odotukset. Mika Kares Anttina on hahmona uljas ja laulaa fantastisen komeasti. Miina-Liisa Värelän ääni säihkyy Annan hienosti sisäistetyssä roolissa. Nautittavaa laulua ja hienoa rooliin heittäytymistä tarjoavat myös Anna Danik kauppiaan rouvana, Maiju Vaahtoluoto iloluonteisena naisena, Johannes Vatjus kauppiaana, Timo Riihonen tuomarina, Ville Rusanen ratsutilallisena, joka silmälappuineen näyttää suomalaiselta Wotanilta, ja Markus Nieminen kauheita puhuvana Matti Puikkasena.
Jussi Nikkilän ohjaus on lähtenyt hakemaan yhtymäkohtia aikamme uhkakuviin. Haaste on iso: ydinkatastrofin jälkeinen kuvasto toimii lavastuksessa tarjoten videoineen, upeine valosuunnitteluineen ja tulenlieskoineen vaikuttavia sortumisen ja romahtamisen näkymiä, mutta komea puvustus vie ajatukset enemmänkin satojen vuosien taakse myyttiseen menneisyyteen. Henkilöohjaus on tuottanut loistavan tyyppigallerian, jossa teoksen välillä nälkäinen eroottisuus saa kukoistaa. Pidän visuaalisuuden tyylikkäästä erisävyjen harmaudesta. Mistä en aina varauksetta pitänyt, oli tanssiryhmän käyttö; välillä sen liikehdintä tuntui väkisin keksityltä.
Kuoro lauloi upeasti kuten aina, ja orkesteri, tuo Oopperamme soiva sielu, antoi jälleen kerran Hannu Linnun johtamana teoksen yltäkylläiselle musiikille komeat siivet selkään. Oman lisänsä ensi- iltaan toi vast'ikään 90 vuotta täyttäneen Aulis Sallisen ja vaimonsa Maija Lokan läsnäolo. Aina yhtä ryhdikästä ja hymyilevää säveltäjää juhlittiin soittamalla komea fanfaari, jonka hän itse on tehnyt oopperaorkesterin 60-vuotisjuhlaan pari vuotta sitten, kauniilla kiitospuheella ja salintäyden yleisön raikuvilla seisovilla aplodeilla. Ikimuistoinen ilta!
Ensi-ilta 9.5.2025, musiikinjohto Hannu Lintu, ohjaus Jussi Nikkilä, rooleissa Mika Kares, Miina-Liisa Värelä, Anna Danik, Maiju Vaahtoluoto, Johannes Vatjus, Timo Riihonen, Ville Rusanen, Markus Nieminen. Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro.
