Tilastojen perusteella maahanmuuttajien työllistyminen sujuu hyvin. Se on Suomessa yli EU:n keskitason. Etenkin maahanmuuttajataustaisten naisten työllisyys on viime vuosina kohentunut reippaasti. Suomessa tarvitaan lisää tekijöitä ylläpitämään välttämättömiä tehtäviä kuten ruuan jakelua, siivousta tai vanhusten hoitoa.
Tilastot kertovat myös saman karun tosiasian kuin Quivine Ndomo väitös: maahanmuuttajien työmarkkina-asema on heikompi kuin suomalaisilla.
Maahanmuuttajien muuttuminen työväen alaluokaksi on monen tekijän summa. Siihen vaikuttavat työmarkkinoiden rakenne, työnantajien käytännöt, lainsäädäntö, kielitaitovaatimukset ja koulutus.
Oleskeluluvan saadakseen maahanmuuttaja suostuu alussa melkein mihin tahansa siivoojaksi, ruokalähetiksi tai postinjakajaksi. Vaikeudet alkavat, jos haluaa edetä parempiin töihin.
“Jos työnantaja haluaa siivoojan, hän ottaa maahanmuuttajan. Ei ole väliä, vaikka hänellä olisi tohtorintutkinto tietotekniikassa. Työnantajalle on edullista pitää korkeasti koulutetut matalapalkka-alan töissä,” toteaa Quivine Ndomo.
Suomen kieltä tarvitaan, mutta ei aina
Maahanmuuttajien työllistymisen esteeksi mainitaan yleensä ensimmäisenä kielitaito. Kaikissa tehtävissä ei kielitaito ole yhtä tärkeä kuin ammatillinen pätevyys ja taidot. Silti työnantaja saattaa suosia suomenkielistä työnhakijaa.
Monissa ammateissa kuten hoitoalalla suomen kieli on välttämättömyys.
“Suomessa koulutettavilla maahanmuuttajataustaisilla sairaanhoitajilla on jo opintoja ja harjoittelua suomeksi. Osa opiskelee kieltä opintojen ohella. Suuri osa valmistuneista hoitajista päätyy tekemään vähemmän vaativia lähihoitajan töitä. Ei heitä ole koulutettu lähihoitajiksi. Heidän taitojaan ja koulutustaan ei vain arvosteta.”
Ndomo toivoo parempaa yhteydenpitoa ammattikorkeakoulujen ja työnantajien välillä. Ammattikorkeakoulujen vastuulla on, että valmistuvat opiskelijat osaavat suomea.
“Ja tämä pitää tehdä selväksi myös työnantajille”, Ndomo huomauttaa.
“Suomessa yliopistoissa on runsas englanninkielisten kurssien tarjonta. Jos opiskelijat valmistuttuaan eivät saa töitä Suomesta ja lähtevät muualle, mitä järkeä on kouluttaa heitä täällä? Koska suomen kieli on tärkeä suomalaisilla työmarkkinoilla, yliopistot voisivat opetuksessaan ottaa sen tiukemmin osaksi opintoja. Nykyisellään suomen opiskelu perustuu paljolti vapaehtoisuuteen.”
Väitöskirjaansa varten Ndomo keräsi 51 maahanmuuttajan elämäntarinat, joissa käsiteltiin työmarkkinakokemuksia. Kertomuksissa nousi esiin toive paremmasta koulutuksen ja työelämän yhteensovittamisesta.
Ammattikorkeakouluissa annettu opetus ei aina vastaa työelämän vaatimuksia. Lupabyrokratia voi pelottaa työnantajaa tai antaa tekosyyn valita töihin joku muu kuin maahamuuttaja.
“Eräs haastateltavistani kertoi menneensä Slush-tapahtumaan saadakseen tilaisuuden esitellä osaamistaan. Löytyikin työnantaja, joka oli kiinnostunut hänen taidoistaan. Esteeksi nousi opiskelulupa. En ymmärrä, miksi se oli este. Opiskelulupa olisi voitu muuttaa työluvaksi ja tehdä työsopimus.”
Pätkätöistä vaikea ponnistaa uudelle uralle
Hoitoalan Quivine Ndomo ottaa esimerkiksi työmarkkinoiden eriytymisestä ja hierarkiasta. Usein maahanmuuttajat pääsevät työelämään kiinni vuokrafirmojen ja epätyypillisten työsuhteiden kautta.
Töitä tehdään yhtenä päivänä yhdessä työpaikassa ja seuraavana jossain muualla. Vakaata työsuhdetta ei pääse syntymään. Sairaspäivät menevät omaan piikkiin ja lomista voi vain haaveilla. Vakituisiin työsuhteisiin sairaaloissa palkataan mieluusti suomalaisia hoitajia.
Kun työpaikat vaihtuvat jatkuvasti, uralla eteneminen ja ammattitaidon kehittäminen on hankalaa, usein mahdotonta. Jos sairaanhoitaja saa pestin vanhusten hoitokodissa, työ on yleensä yksinkertaisia hoivatehtäviä. Työkokemuksesta ei ole apua, jos tavoitteena on erikoistua vaikkapa leikkaussalihoitajaksi.
Työmarkkinoiden eriytymisessä Suomi ei ole ainoa, mutta joissakin maissa maahanmuuttajien kohtelu on tasa-arvoisempaa ja lupabyrokratia kevyempää.
“Esimerkiksi Australiassa ja Britanniassa työnsaannissa ratkaisee enemmän maahanmuuttajan osaaminen ja taidot kuin maahanmuuttostatus. Britanniassa sairaanhoitaja pääsee tekemään ammattiaan vastaavia töitä, minkä vuoksi suomalaisiakin on hakeutunut sinne. ”
Työttömyys on iso riski
Lupaviidakko ja epävarmuus työn jatkumisesta on maahanmuuttajalle kohtalon kysymys. Työttömyyskorvausta ei kannata anoa, koska työttömyys voi vaikuttaa oleskeluluvan ja kansalaisuuden saantiin.
Ndomolla on kokemusta, mitä pelko oleskeluluvan peruuttamisesta tarkoittaa.
“Olen asunut Suomessa 6–7 vuotta, tehnyt töitä, maksanut veroja ja työttömyysvakuutusmaksuja. Kun edellinen sopimukseni oli loppumassa, en voinut turvautua työttömyyskorvaukseen. Työttömyys olisi voinut vaikuttaa mahdollisuuteeni hakea kansalaisuutta. Käytin kuukausia työhakemusten tekemiseen ja uuden työn etsimiseen.”
Ndomon mielestä ammattiliitoista ei maahanmuuttajille ole apua.
“Kukaan ei neuvottele esimerkiksi ruuan jakelijoiden työolojen ja -ehtojen puolesta. Muutoksen voisi saada aikaan, jos joku liitto alkaisi puolustaa maahanmuuttajien oikeuksia.”
“Koska vanhusten hoito, bussin ajaminen tai ruoan kuljettaminen ovat välttämättömiä töitä, pitäisi lopettaa ajattelu, että ne ovat vähempiarvoisia ja maksaa kunnollinen palkka”, vaatii Ndomo.
Hallituksen esityksissä työnantajien vallan lisäämiseksi Quivine Ndomo näkee vaaran, että työmarkkinoiden eriytyminen vain syvenee ja laajenee.
“Jos työantajat sanelevat ehdot ja ammattiliittojen vaikutusmahdollisuudet heikkenevät, myös suomalaiset työntekijät ovat vaarassa tippua työväestön alimpaan kastiin”, hän summaa.
Erinomainen tutkimusaihe ja ihmettelenkin, mikseivät prekariaattisosiologimme ole tarttuneet teemaan.
Itselläni on tietoja pääkaupunkiseudun varhaisjakajien työolosuhteiden ja palkkauksen kehityksestä 1990-luvulta lukien. Vauras Sanomat maksoi paikallissopimuksensa kautta kohtuullisen korvauksen lehdenjakajilleen mutta digitaalisuuden uhatessa konserni myi jakelutoiminnan Postille.
Posti kiristi työehtoja vaihe vaiheelta tiukentamalla urakoita ja muita palkkaehtoja. Tässä vaiheessa osa vanhoista työntekijöistä jäi töihin takuupalkkojen varaan. Postilla oli kokemusta maahanmuuttajien palkkaamisesta lajittelukeskuksessaan, missä ehdoton kielitaito ei ollut tarpeen. Uudet lehdenjakajat rekrytoitiin taulukkopalkoilla paljolti maahanmuuttajien joukosta. – Kun urakoiden kiristämisen tie oli käyty loppuun, Posti vaihtoi jakajat toiseen työehtosopimukseen, mikä pudotti ansioita entisestään ja lopetti takuupalkkojen maksun vanhoille työntekijöille, jotka viimeistään tässä vaiheessa irtisanoutuivat.
Maahanmuuttajan asema on todella hankala, koska hän joutuu ottamaan työn kuin työn vastaan säilyttääkseen statuksensa kuten väitöskirjauutisessa kerrotaan. Posti käytti tätä häikäilemättä hyväkseen ja innostui yrittämään keinotekoista tessin vaihtoa myös pakettien lajittelijoille. Tässä yhteydessä Posti kertoi julkisuuteen muunneltua totuutta kilpailijoiden työehdoista. Posti on ollut tunnetusti “demarifirma” mutta demariministerit kompastuivat tähän Postin hankkeeseen niin, että Antti Rinne joutui eroamaan pyrittyään puuttumaan selvään epäoikeudenmukaisuuteen. Muunneltua totuutta kertonut johtaja nimitettiin antinkaadosta kiitokseksi koko Postin johtoon.
Tapauksessa näkyy juuri tuo asetelma, minkä Quivine Ndomo esittelee väitöskirjassaan. Samalla, kun maahanmuuttajien tilanteesta otetaan kaikki irti, jäävät kantastadilaiset mieluummin tukien varaan, kun työstä ei saa riittävää ansiota. Prosessia hoitaa valtion firma rutiinilla, minkä on ehkä oppinut jo aiemmin jostain matalapalkkatukien hyväksikäytöstä. Ay katsoo vierestä yrittäen turvata vanhojen työntekijöiden aseman.
Koska tämä osa-aikainen yötyö ei tuota riittävää ansiota, on loput hankittava toisesta, ehkä pimeästä työstä tai julkisista tuista jotka voidaan varmaan rahoittaa Postin voitoilla.