Ydinaseiden käytön, niillä uhkaamisen, hallussapidon, rakentamisen ja suunnittelun kieltävä ydinasekieltosopimus astui voimaan tasan vuosi sitten, 22.1.2021. Silloin sen oli ratifioinut 50 valtiota, nyt jo 59, ja allekirjoituksia on 86.
Sopimus syntyi YK:ssa ydinaseettomien maiden ja kansalaisjärjestöjen, erityisesti ICAN:n (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) aktiivisen toiminnan kautta. ICAN sai tästä Nobelin rauhanpalkinnon 2017.
Sopimus on yhä ajankohtaisempi. Ydinasekonfliktin uhka maailmassa on kasvanut. Ilmapiiri on kiristynyt erityisesti Euroopassa, mutta myös Kaukoidässä kytee Kiinan, Koreoiden ja Yhdysvaltojen välillä. Niin kauan kun ydinaseita on maailmassa, on jokainen sota, jossa ydinasevaltio on osapuolena, potentiaalinen ydinsota.
Suomen on aika siirtyä historian oikealle puolelle ja ottaa takaisin vanha paikkansa ydinaseriisunnan voimakkaana tukijana.
Tähän asti ydinasevallat ja Nato kokonaisuudessaan ovat pysytelleet ydinasekieltosopimuksen ulkopuolella. Liittolaisten kanta ei kuitenkaan ole ollut ehdoton. Sopimuksen allekirjoittaminen ei ole vaikeuttanut Uuden-Seelannin tai Filippiinien yhteistyötä USA:n kanssa. Samoin Kazakstan on mukana huolimatta läheisistä suhteista Venäjään.
Suomen kannalta kiinnostavinta on yksittäisten Nato-maiden suhtautuminen. Naton päämaja vastustaa ydinasekieltosopimusta raivoisasti, mutta Naton jäsenmaista ainakin Norja ja Saksa osallistuvat kieltosopimuksen osapuolikokoukseen tarkkailijoina, kuten Suomi, Ruotsi ja Sveitsikin.
Useassa Nato-maassa on herännyt kiinnostusta liittyä ydinasekieltosopimukseen ja ainakin Norja on selvittänyt, ettei Nato-jäsenyys ole tämän kanssa ristiriidassa. Kun Suomessa on väläytelty Nato-optiota yhdeksi syyksi olla allekirjoittamatta ydinasekieltosopimusta, on tältäkin argumentilta putoamassa pohja pois. Suomen on aika siirtyä historian oikealle puolelle ja ottaa takaisin vanha paikkansa ydinaseriisunnan voimakkaana tukijana.
Lue lisää aiheesta
- Ovi auki Natoon, mutta ei liittouduta (Kati Juva 5.1.2022)
0 kommenttia