Optimistisen skenaarion mukaan meneillään on Covid-19:n riehakas loppusoitto. Ainakin kaupungeissa omikron pyyhkäisee läpi koko väestön parissa kuukaudessa, eikä sille voi oikein mitään. Sen jälkeen tauti laantuu tavalliseksi kiertäväksi flunssaksi, ei vaarattomaksi, mutta eivät ne muutkaan vaarattomia ole. Hyvä tuuri on siinä, että samalla kun omikron on paljon tarttuvampi, se on vähemmän tappava, koska se menestyy huonosti syvällä keuhkoissa.
Kiista rokotepasseista ja mahdollisesta rokotuspakostakin katoaa, kun rokottamattomat saavat luomurokotuksen taudin sairastamalla.
On aika miettiä, miltä maailma näyttää koronan jälkeen.
Oliko tämä mikrobien varoitus liikakansoituksesta? Jo ennen Covid-19 -tautia moni varoitti, että pandemiat ovat ihmiskunnalle merkittävä tulevaisuuden uhka. Varoituksiahan oli saatu: HIV, SARS1 ja Ebola esimerkiksi. Eniten kuitenkin pelättiin influenssan ärhäkämpää muunnosta.
Tiheästi asutut kaupungit ovat mikrobeille kalankasvattamojen kaltainen namupala. Covid-19 riehui pahiten tiheästi asutuilla alueilla, kuten New Yorkissa ja Pohjois-Italiassa. Suomessa tartuntoja oli Uudellamaalla selvästi enemmän kuin muualla maassa. Ei kuitenkaan paljon Uudellamaallakaan, koska maailmanlaajuisesti ajatellen sekin on varsin harvaan asuttu.
Ennen rokotteita kulkutaudit niittivät toistuvasti kuolemaa kaupungeissa. Siksi kaupungit pysyivätkin pieninä. Covid-19 pysähtyi länsimaissa rokotteeseen niin että kuolleisuus jäi muutamaan promilleen, mutta rokotteet eivät olisi ehtineet apuun, jos tauti olisi ilmestynyt jo alussa omikron-muunnoksen tavoin tarttuvana.
Kääntyykö siis suurkaupungistumisen megatrendi? Toisaalta RNA-rokotteet ovat valtava askel rokotetekniikassa. Rokote valmistuu nopeasti, hitain vaihe on lupaprosessi.
Jos kaupunkien yhteisöllinen elämä kääntyy kohden koteihin eristäytymistä, viime aikoina rakennetut kymmenet tuhannet yksiöt ovat suuri virhe.
Etätyö rajojen yli
Jo ennen koronaa amerikkalainen taloustieteilijä Richard Baldwin ennusti, että etätyö tuo mukanaan globalisaation uuden aallon. Työtä voidaan teettää Intiassa intialaisella palkkatasolla, tuhannet suomalaiset voivat siirtyä marraskuuksi Espanjaan etätöihin ja espoolainen insinööri voi hankkia asunnon Tallinnasta. Pitämällä huolen siitä, että elää yli 182 päivää vuodessa Virossa, pääsee Viron matalan verotuksen piiriin. Sisilia houkuttelee jo väkeä etätöihin luvaten halvan asunnon.
Enää ei pidä tehdä niin hölmöjä verosopimuksia kuin Suomi on aikoinaan tehnyt Espanjan ja Portugalin kanssa.
Nyt etätyö on ottanut jättiloikan. Baldwinin ennuste voi toteutua nopeutetusti.
Syntyykö kenties Intian Goalle suomalainen etätyöyhteisö? Halpojen intialaisten lääkäreiden käyttöä nettiyhteyksillä on kahlittu estämällä heidän laillistamisensa, mutta mikään ei estä laillistettua suomalaista patologia muuttamasta Intiaan.
Tosin suuren osan siitä työstä, jonka voi ulkoistaa etätyönä tehtäväksi, voi opettaa myös tekoälylle.
Etätyön maan rajojen yli nostaa kysymyksen verotuksesta ja sosiaaliturvasta. Enää ei pidä tehdä niin hölmöjä verosopimuksia kuin Suomi on aikoinaan tehnyt Espanjan ja Portugalin kanssa. Nyt nuo vinot sopimukset on oiottu, mutta kukahan niistä oli alunperin vastuussa?
Pujottelu halvan verotuksen ja anteliaan sosiaaliturvan välillä tulee estää, sillä se rapauttaa hyvinvointivaltion idean ja sen rahoituksen.
Onko etätyö subjektiivinen oikeus?
Vaikka suurimmat hyödyt yksilölle syntyvät etätyöstä maiden rajojen yli, suurin paine nyt heti on kuitenkin etätöihin Suomen sisällä.
On töitä, jotka eivät edellytä uuden oppimista. Ne voi hyvin tehdä käymättä koskaan työpaikalla uusiin asioihin perehtymässä. Suurin osa etätöistä edellyttää kuitenkin työpaikalla käymistä ainakin kerran viikossa, koska muuten putoaa yhteisön ja sen kehityksen ulkopuolelle.
Tallinnasta voi tehdä etätöitä Helsinkiin. Kuusamosta se on hankalampaa.
Etätöiden ja tietotekniikan vuoksi toimistotilan tarve vähenee nopeasti.
Määrällisesti suurin paine etätöihin on niillä, joiden työmatkat ovat nyt pitkiä. Tästä voi syntyä kiistoja työpaikoilla. Onko työntekijällä subjektiivinen oikeus tehdä töitä kotoa käsin vai voiko työnantaja edellyttää toimistolle tulemista? Entä kuka maksaa työhuoneen kotona ja työvälineet? Jos työnantaja määrää etätöihin, silloin tietysti työnantaja, mutta jos työntekijä vaatii itse saada tehdä töitä kotoa käsin, pitääkö työnantajan maksaa sekin?
Moni saattaa aloittaa työt kotona ja siirtyä parin tunnin päästä toimistolle. Julkisen liikenteen kannalta tämä olisi loistoajatus. Ei kalliita ruuhkahuippuja!
Helsingin seudulla oli ennen koronaa miljoona kerrosneliötä toimistoja tyhjillään. Silti erityisesti Helsingin kaavoittaja yrittää kaikin tavoin estää toimistotalojen muuttamista asuintaloiksi.
Etätöiden ja tietotekniikan vuoksi toimistotilan tarve vähenee nopeasti. Kohta toimistoja on tyhjillään monta miljoonaa kerrosneliötä. Olisiko aika suosia asumista keskustan alueella, jossa asunnoista maksettaisiin paljon enemmän kuin toimistoista?
0 kommenttia