Priorisointi on vaikeaa mutta pakollista, myös rokotuksissa
Terveydenhuoltoon suunnatut rahat tuottavat sitä enemmän terveyttä mitä paremmin priorisoinnissa onnistutaan. Verorahoin rahoitettu julkinen terveydenhuolto on yleensä parempi priorisoija kuin yksityisiin palveluihin ja sairausvakuutuksiin perustuva. Siksi se tulee halvemmaksi.
Katugallup tuottaisi herkästi vastauksen, ettei mitään priorisointia tarvita; terveys on pyhä asia, eikä siinä saa ajatella rahaa lainkaan.
Liikenteen osalta kukaan ei ajattele näin. Muuten meillä olisi 30 km/h kattonopeus, joka poistaisi liikennekuolemat jokseenkin kokonaan. Aikasäästöt, kiire ja vauhdinhurma oikeuttavat muutaman ihmisen kuolemaan viikoittain.
Jos terveyden eteen tehtäisiin kaikki se, mitä on tehtävissä, siihen saataisiin kulumaan kansantulo. On siis pakko priorisoida.
Annettu terveysbudjetti tuottaa eniten terveyttä, kun mahdolliset toimet pannaan paremmuusjärjestykseen alkaen toimista, jotka tuottavat euroa kohden eniten terveitä elinvuosia, ja jatkaen niin pitkälle, kuin rahaa riittää. Näin terveelle elinvuodelle syntyy maksimihinta, jota kalliimpia toimia ei tehdä.
Tällä periaatteella päätetään syöpäseulonnoista ja siitä, kuinka paljon parempi on kalliin lääkkeen oltava kuin halvan, jotta se hyväksytään sairausvakuutuksessa korvattavaksi.
Onnettomuuden uhria sen sijaan yritetään pelastaa hinnalla millä hyvänsä. Säästöistä johtuva tilastollinen kuolema on helpompi hyväksyä kuin sellaisen potilaan jättäminen vaille kallista hoitoa, jolla on nimi ja kasvot. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Jossain tulee raja kuitenkin vastaan tässäkin.
Potilaalla on nimi ja kasvot, kun joudutaan päättämään siitä, kuka saa siirrettävän maksan ja kuka ei. Ongelmana ei ole raha vaan siirrettävien maksojen puute. Kun maksa annetaan yhdelle, joku toinen tuomitaan kuolemaan. Lääkärikunnalle helpoin ratkaisu olisi arvonta, mutta se ei olisi paras.
Maksansiirroissa kriteeriksi on otettu säästettyjen elinvuosien määrä; valinnassa siis suositaan nuoria. Miten ajattelisit omalta kohdaltasi? Jos tiedät lapsesi kuolevan maksasairauteen, mutta saat päättää, kuoleeko hän 35-vuotiaana vai 85-vuotiaana, onko valinta vaikea?
Samasta asiasta tässä on kyse. Kuoleminen on ikävää, nuorena kuoleminen on vielä ikävämpää.
Priorisoinnista on kyse, kun päätetään rokotejärjestyksestä. Senkin seurauksena jotkut välttävät kuoleman ja toiset eivät. Kyse ei ole rahasta vaan siitä, ettei rokotteita ole heti kaikille.
Terveyden lisäksi kyse on toimintamahdollisuuksista. Siksi terveydenhuoltohenkilökunta on ensimmäisten joukossa.
Terveydenhuoltohenkilökunnan jälkeen rokotetaan ensin ne, joille tauti on vaarallisin. Tästä otettiin askel säästettävien elinvuosien suuntaan, kun suositusta muutettiin niin, ettei kuolinvuoteellaan makaavaa rokoteta.
Tartunnan saamisen todennäköisyys ei ole kriteerinä, minkä seurauksena eniten rokotteita on annettu vanhusvoittoiseen Etelä-Savoon, jossa koko tautia ei ole esiintynyt juuri lainkaan. Tartunnan todennäköisyyttä ajatellen olisi painotettu enemmän Länsi-Pohjaa ja pääkaupunkiseutua.
Ikä on selkein tekijä koronakuolemissa, joten ensin rokotetaan yli 70-vuotiaat. Tämän jälkeen tulevat riskiryhmiin kuuluvat nuoremmat. Tupakointi on riskitekijä, mutta tupakoijat eivät pääse Suomessa jonon ohi. Joissain Yhdysvaltain osavaltioissa pääsevät.
Myös ylipaino lisää riskiä, mutta jonon ohi pääsee vasta, kun painoindeksi on vähintään 40. Niinpä 180 cm pitkän pitäisi painaa yli 130 kg.
Paremman rokotusjärjestyksen saisi laskemalla iän ja terveystietojen perusteella riski-indeksin, jolloin sydänsairas 65-vuotias ohittaisi terveen 70-vuotiaan. Näin tekisimme, jos eläisimme Etelä-Koreassa, mutta meillä tietosuoja ei veny moiseen.
Terveystietojen ohella voisi ottaa huomioon myös sen, kuinka suurta haittaa henkilölle koituu tartunnan välttämisestä. Etätöissä olevat toimistotyöntekijät tulisivat duunareiden jälkeen, jotka eivät voi tehdä työtään etänä. Heillä on suurempi tartuntariski, minkä lisäksi he myös levittävät tautia. Rakennustyömailla on ollut paljon tartuntaryppäitä.
Kysymyksen Helsinkiä rakentavista virolaisista rakennusmiehistä ja Tornio-Haaparannan pendelöijistä voisi ratkaista rokottamalla heidät – siis työssä käyvät, ei nuuskan ostajia.
Tilaa uutiskirje!
Teemme Verdeä pääosin vapaaehtoisvoimin. Voit tukea vihreää journalismia tilaamalla viikoittaisen uutiskirjeen.
1 Kommentti
Lähetä kommentti
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kuuntele Verden podcastia!
Kuuntele Verden podcastia: Hautala & Hassi: Halki, poikki ja pinoon
Onkohan missään annettu rokotusjärjestyksen pohtimista tekoälyn tehtäväksi? Sieltä tulisi poliittisista intohimoista ja oletetusta humanismista vapaa tulos kun vaan annetaan parametrit että mitä tavoitellaan.